Kurrenpesässä

Kotiuduttiin juuri ihanalta mökkireissulta Jaurakkajärveltä, joka siis sijaitsee tuolla Pudasjärvellä päin (meiltä noin parin tunnin ajomatka). Oltiin siellä siis tämä alkuviikko vuokramökissä meidän oman karvaisen perheemme kesken, eli minä, poikaystävä ja koirat. Meillä on tapana aina silloin tällöin tämmösiä retkiä tehdä (kuten ne jotka aktiivisia lukijoita ovat olleet niin tietävät) ja nyt oli kyllä taas aivan paikallaan tämmöinen arjen pyörityksestä pois karkaaminen luonnon helmaan. Eihän tuolta millään olisi malttanut vielä lähteä, mutta useammaksi yöksi ei ois rahat riittänny mökkiin, niin tähän oli nyt tyytyminen. Kerkesi sitä toki onneksi tässäkin ajassa taas vähän keräillä voimia ja rentoutua kaikessa rauhassa. Puhelimetkin heitettiin nurkkaan ja oltiin vain me ja luonto = parasta mielen virkistystä.

Tämä meidän Kurrenpesä-niminen mökkimme sijaitsi ihanalla paikalla, oman lammen rannalla. Ette uskokaan miten onnellisia meidän pojat oli, kun saivat olla ja mennä ihan vapaana kaikki päivät. Se riemu mikä koirien naamoilla oli...voi että. Kyllä siinä vääntyi omakin suu valtavaan hymyyn kun niiden temmellystä katseli. Tommoset erämaamökit koirien kanssa on jotain niin parhautta.

Meitä suosi kelitkin ihanasti koko reissun ajan. Lämmin kevätaurinko se paistatteli meille aamusta iltaan ja soi meille parhaimmat mahdolliset ulkoilukelit. Niin sitä tulikin sitten retkeiltyä niin mökin lähiympäristössä, kauniilla Jaurakkajärvellä kuin Kupson kutsu -luontopolullakin, jossa vierähtikin sitten 6 tuntia. Itse reitiltä eksyttiin useampaankin otteeseen, koska ainakaan näin talvisin reittimerkit eivät olleet mitenkään erityisen hyvin näkösällä tuolla polulla. Välillä jouduttiin tarpomaan hiki hatussa umpihangessa keskellä pöpelikköä aivan hukassa, mutta selvittiinpäs kuitenkin ja hauskaa oli, vaikka minäkin korkeimman nousun uuvuttamana makasin hangessa itku kurkussa ja mietin, että mitä järkeä tässä on. Joskus vaelluksilla iskee heikkoja hetkiä, mutta loppupeleissä se on vain niin palkitsevaa hommaa, että ei haittaa, vaikka välistä joutuu vähän tuskaillakin. Upeat vaaramaisemat tuli nähtyä ja kiva olisi kesälläkin käydä nuo paikat tsekkaamassa.

Retkeilyn lisäksi tottakai myös saunottiin urakalla, syötiin hyvin ja herkuteltiin, istuttiin nuotiolla upean tähtitaivaan ja kuun loisteessa, pelailtiin korttia ja oltiin onnellisia. Nyt taas jaksaa tätä arjen aherrusta, tai no, mullahan nyt vielä onnellisesti tämä loma jatkuu ja töihin on meno vasta tiistaina, mutta saas nähä milloin ja minne suuntaamme seuraavan kerran mökkeilemään. Sitä odotellessa...