23. maaliskuuta 2016

Kurrenpesässä

 photo WP_20160321_004_zpsycicnf4e.jpg
Kotiuduttiin juuri ihanalta mökkireissulta Jaurakkajärveltä, joka siis sijaitsee tuolla Pudasjärvellä päin (meiltä noin parin tunnin ajomatka). Oltiin siellä siis tämä alkuviikko vuokramökissä meidän oman karvaisen perheemme kesken, eli minä, poikaystävä ja koirat. Meillä on tapana aina silloin tällöin tämmösiä retkiä tehdä (kuten ne jotka aktiivisia lukijoita ovat olleet niin tietävät) ja nyt oli kyllä taas aivan paikallaan tämmöinen arjen pyörityksestä pois karkaaminen luonnon helmaan. Eihän tuolta millään olisi malttanut vielä lähteä, mutta useammaksi yöksi ei ois rahat riittänny mökkiin, niin tähän oli nyt tyytyminen. Kerkesi sitä toki onneksi tässäkin ajassa taas vähän keräillä voimia ja rentoutua kaikessa rauhassa. Puhelimetkin heitettiin nurkkaan ja oltiin vain me ja luonto = parasta mielen virkistystä.

Tämä meidän Kurrenpesä-niminen mökkimme sijaitsi ihanalla paikalla, oman lammen rannalla. Ette uskokaan miten onnellisia meidän pojat oli, kun saivat olla ja mennä ihan vapaana kaikki päivät. Se riemu mikä koirien naamoilla oli...voi että. Kyllä siinä vääntyi omakin suu valtavaan hymyyn kun niiden temmellystä katseli. Tommoset erämaamökit koirien kanssa on jotain niin parhautta.

Meitä suosi kelitkin ihanasti koko reissun ajan. Lämmin kevätaurinko se paistatteli meille aamusta iltaan ja soi meille parhaimmat mahdolliset ulkoilukelit. Niin sitä tulikin sitten retkeiltyä niin mökin lähiympäristössä, kauniilla Jaurakkajärvellä kuin Kupson kutsu -luontopolullakin, jossa vierähtikin sitten 6 tuntia. Itse reitiltä eksyttiin useampaankin otteeseen, koska ainakaan näin talvisin reittimerkit eivät olleet mitenkään erityisen hyvin näkösällä tuolla polulla. Välillä jouduttiin tarpomaan hiki hatussa umpihangessa keskellä pöpelikköä aivan hukassa, mutta selvittiinpäs kuitenkin ja hauskaa oli, vaikka minäkin korkeimman nousun uuvuttamana makasin hangessa itku kurkussa ja mietin, että mitä järkeä tässä on. Joskus vaelluksilla iskee heikkoja hetkiä, mutta loppupeleissä se on vain niin palkitsevaa hommaa, että ei haittaa, vaikka välistä joutuu vähän tuskaillakin. Upeat vaaramaisemat tuli nähtyä ja kiva olisi kesälläkin käydä nuo paikat tsekkaamassa.

Retkeilyn lisäksi tottakai myös saunottiin urakalla, syötiin hyvin ja herkuteltiin, istuttiin nuotiolla upean tähtitaivaan ja kuun loisteessa, pelailtiin korttia ja oltiin onnellisia. Nyt taas jaksaa tätä arjen aherrusta, tai no, mullahan nyt vielä onnellisesti tämä loma jatkuu ja töihin on meno vasta tiistaina, mutta saas nähä milloin ja minne suuntaamme seuraavan kerran mökkeilemään. Sitä odotellessa...

 photo _DSC9604_zpsnojpx5hr.jpg  photo _DSC9622_zpswqfrghdg.jpg  photo _DSC9668_zps1t58iwgs.jpg   photo _DSC9697_zpsdzbe18u4.jpg  photo _DSC9778_zpsml3qymay.jpg  photo IMG_1056_zpsincjbz8d.jpg  photo IMG_1047_zpslcc8bkjb.jpg  photo IMG_1076_zpsj7nxw4ed.jpg  photo IMG_1106_zpsxblpdmzk.jpg

4 kommenttia:

  1. Ihan mielettömät maisemat! Kateeksi käy. :D

    VastaaPoista
  2. Onpa mahtavat maisemat! Pitää varmaan pääsiäisen kunniaksi suunnata itsekin jonnekin uusille reiteille rämpimään.

    Ihana miten Koda näyttää oikein nautiskelevan auringosta tuossa pystykuvassa. Ja jestas, mikä karvapallero Rukasta on kuoriutunut! <3 Ihanan pehmoisen näköinen pörröpöksy. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet reitit on aina kivaa piristystä :)
      Ja Koda kyllä nautiskeli auringon lisäksi koko reissusta niin, että sen kyllä näki naamasta. Samoin Ruka, joka tosiaan on melkonen pörröpöksy nimenomaa! Aivan ihanan halittava nallukka :)

      Poista