Kuukaudet vierii ja minä se edelleen saikutan. Takana jo 15viikkoa sairaslomaa ja edessä vielä 10, ainakin näin nopeasti laskettuna. Pitkä prosessi yhdestä pyllähdyksestä. Uusinta leikkaukseni tapahtui 19.4 Oulussa ja siellä todettiin, että ensimmäisessä leikkuussa käteen laitettu levy oli liian ohut ja liian lyhyt. Nyt on kädessä uusi entistä pidempi arpi ja luussa pitempi, ja paksumpi levy. Jospa se nyt pysyisi kiinni ja tästä toivuttaisiin pikkuhiljaa entiselleen. Kyllä nämä kaksi leikkausta tähän lyhyen ajan sisään jo riittäisi.
Tällä kertaa leikkauksesta toipuminen on sujunut paremmin kuin viimeksi. Ensimmäisellä kerralla olin tosi kipeä pari ekaa viikkoa, nyt en ollut kuin pari päivää leikkauksen jälkeen. Lääkkeitä siis tällä kertaa tarvittu vähemmän kuin viimeksi. Hyvä niin. Kantosidettä tarvitsee pitää enää pari päivää ja sitten saapi alkaa jumppaamaan kättä enempi. Yhden fysioterapia-ajan varasin tähän alkuun, että saa jumppaukset hyvälle alulle. Toivottavasti heinäkuussa olisi käsi, jolla pystyisi nostella tavaroita ja työtäni varten myös lapsia.
Mutta kuten olen jo useaan otteeseen todettunut, niin "onneksi" poikki napsahti "vain" käsi eikä jalka. Muuten tämä näin pitkäksi venyvä saikku tuntuisi aika kamalalta, koska keppien kanssa tulisi varmasti liikuttua aika nihkeästi. Kun taas yhdellä kädellä selviää normi elämästä yllättävän hyvin. Ja mikä itelle tärkeintä, niin pääsen liikkumaan luontoon koirien kanssa aivan hyvin. Keppien kanssa se ei ehkä onnistuisi. Pääkoppa joutuisi melko koville, jos näin pitkällä sairaslomalla ei pääsisi liikkumaan neljän seinän sisältä.
Niin ja hei. Synttäreitäkin on vietelty tässä edellisen postaukseni jälkeen. Koda nimittäin täytti 7vuotta juuri leikkauspäivänäni ja itselläni mittariin pyörähti 22vuotta toissa päivänä. Siispä onnea meille!
Ja kesää odotellessa on kiva fiilistellä edellisten kesien kuvasaldoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti