Vuodet vierii

Ja näin tuli taas Kodan aika juhlia synttäreitään. Oivoi, mihin tämä aika menee. Mun pieni karhunpoikanen on muka jo VIISI vuotta vanaha. Tekis mieli sanoa vaan että en usko, mutta uskottavahan se on. Mun reipas iso mies, todellinen mamman kultapoika!

Aamulla kiireessä väsäsin synttärisankarille pienen kakun naudan jauhelihasta, nameista ja porkkanasta ja kyllä näytti kelpaavan. Kattokaa nyt vaikka tuota oikeanpuoleista kuvaa. Sillä meinas silmät tippua jo päästä kun mamma se vaan räpsii kuvia vaikka pitäis jo päästä kakun kimppuun. Haha, voi toista. Ois oikeastaan pitänyt tajuta ottaa videolle tuokin tilanne. Koko koira vaan tärisi ja vikisi kun oli niin intona. On se ihana ilahduttaa toista! 

Harmi, etten voinut jäädä Kodalle kuitenkaan keksimään syntymäpäivän kunniaksi mitään erityistä kivaa virikettä tuota kakkua enempää, koska työpäivähän se mulla oli. Poikaystävä on onneksi viihdyttänyt täällä sitten tätä meidän sankaria ja nyt illalla on Koda päässyt nauttimaan mamman kainalossa köllöttelystä ja aimo annoksesta rapsuttelua. Nimittäin arvatkaas kelle iski taas reipas kuume?! Oi kyllä... Huomenna jos sitä pääsis lääkäriä jututtaan tästä ainaisesta sairastamisesta. Alkaa tympiä oikein kunnolla tämä. Nyt kuitenkin kipin kapin takaisin sänkyyn peiton alle, palaillaan!