Sairastupa...taas

Ei sitä turhan pitkään terveinä keretty ollakkaan ennenku puski taas uutta tautia ja kipua ite kullekin. Täällä taas siis parhaillaan sairastupa täydessä toiminnassaan, kun itse olen mahataudissa (pahemman luokan sellaisessa) ja minun lisäkseni Koda on sairaslomalla. Itellä alkaa jo ehkä pikku hiljaa elämä voittaa, onhan tässä jo keskiviikko illasta asti sairastettu ihan olan takaa. Kodakin onneksi myös parempaan päin, tai ainakin kipulääkkeiden voimalla pärjää hyvin. Kodahan siis alkoi yhtäkkiä kipuilla ihan tajuttomasti oikeaa etujalkaa ja käytiin eläinlääkärissä jalka tutkituttamassa, mutta röntgenissä ei näkynyt mitään, siispä eläinlääkäri epäili rannenivelen voimakasta nyrjähdystä. Eli Koda on nyt kipulääkkeillä ja mahdollisimman pienellä liikunalla viikon ja katotaan sitten mikä on tilanne. Nyt pystyy siis onneksi jo liikkua, kun oireiden alettua siis oli niin kipeä, ettei kertakaikkiaan pystynyt liikkumaan ilman huutoa. 

Koda reppana on kyllä joutunut ravaamaan eläinlääkärissä nyt tiuhaan. Ensin se kasvain suussa, sitten takajalan venähdys ja nyt tämä. Raasu. Toivottavasti nyt jo riittäis? Kovasti tässä harmittaa nyt se, että en pysty ottamaan Kodaa vaellusreissulle mukaan, jos nyt ees päästään lähölle maanantaina. Pitäis itse selvitä tästä jonkinlaiseen kuntoon että tohtii lähteä ja saa nähä iskeekö tauti nyt vielä tolle ukolle. Inhottaa ja ärsyttää. Ruka vain kovasti ihmettelee, että miksi kaikki kokoajan vain makaa, eikä kukaan jaksa leikkiä.

Sairastelu on niin tympeetä. Varsinkin tälleen ku just selviää yhdestä taudista ja fiilis on hyvä, on suunnitelmia ja innolla odottaa niiden toteutumista ja sitten PAM... uusi tauti iskee ja takaisin sohvan nurkkaan makaamaan. En tiedä mistä sitä sais taijottua itelle vähän parempaa vastustuskykyä, ettei oikeesti tarvis joka ikistä tautia sairastaa aina. 

Noh, kyllä se elämä tästä taas kohta voittaa ja aurinko alkaa paistaa tänne meidän sairastupaankin. Toivotaan että päästäis ens viikolla reissuun ja Koda menis sitten kotikotiin sairaslomalleen reissun ajaksi. Vaikka harmittaahan se, kun nämä vaellukset ovat aina olleet niin Kodan juttu, mutta minkäs teet. Saatetaan kenties napata Theddy sitten Rukalle vaelluskaveriksi, JOS nyt reissu kuntoon päästään. Toivossa on hyvä elää.