Hormoonihirviöt

Kenties joku toinen uros koiran/koirien omistaja voi samaistua tuskaani, josta aijon nyt avautua. Nimittäin tällähetkellä olen raivon partaalla. Ai miksi? Noh.. koska omistan kaksi kahelia uros koiraa ja lähistöllä asustelee juoksuinen narttu (=täyttä tuskaa.) Ei siinä vielä mitään, että lenkkeilystä ei tuumaa tulla mitään, koska vingutaan ja vongutaan, säntäillään päättömästi joka suuntaan, jumitetaan nuuskuttelamaan ja kuseskelemaan joka välissä, mutta miksi sisälläkään ei voida hetkeksikään rauhoittua? Nuo ravaa peräkanaa ympäri kämppää ja itkee. Heti kun ovi aukeaa niin ollaan tukkimassa ulos. Ruokaa ei olla syöty pariin päivään laisinkaan ja päässä ei tunnu liikkuvan ei sitten mitään. Huoh. Niin rasittavaa. Onneksi en itse nuku öitä kotona, koska täällä ei kuulemma oo kukaan saanu nukutuksi viimepäivinä, kun nuo ulvovat kuorossa läpi yön. Huhhui mitä hormoonihirviöitä oikeesti!

Theddy 11kk, 49cm/14,1kg

Tuokin lurjus tassutellu maanpinnalla jo pian kokonaisen vuoden! Ihmekkös onki nii sekoboltsi, ku hormoonit hyrrää ensimmäistä kertaa oikee urakalla. Mihin tää aika oikeen katoo? Meijän pikku pirulainen on jo noin iso pirulainen.. Mutta missäs sen massa on? Se on köykänen ku höyhen ja nyt varsinki ku päätti pitää laihutuskuurin naisten vuoksi. Sais kyllä alkaa syömää..

Mutta, mutta.. kenties pitäisi vakavasti laittaa harkintaan poikien leikkauttaminen. 

Ja asiasta toiseen.. nyt seuraavat kuvat vievät muutaman päivän takaisiin lenkkeily tunnelmiin: