Lähestulkoon terve

Olen palannut elävien kirjoihin. Toisin sanoen olen tervehtynyt tai ainakin melkein tervehtynyt syysflunssastani. Pahin osa taudista ainakin on selätetty, mutta vielä on pää täynnä räkää ja yskin keuhkoja pihalle aina välillä, mutta mitäs pienistä! 

Kunnolla en oo viellä lenkkeillä vihtinny, joten eilenkin vietiin poikaystäväni kanssa autolla pojat riekkumaan ja purkamaan energioitaan koirauimarannalle. Theddykin tarkeni vielä ryhtyä vesileikkeihin, mutta kenties nämä oli viimiset uintikerrat tälle vuodelle. On kyllä ollut todella positiivinen ylläri se, että minkälainen hurja vesipeto Theddystä on kehittynyt. En ole ennen omistanut uimisesta pitävää koiraa, joten tämä on mukavaa vaihtelua. Oikein ilo silmälle nähdä innosta puhkuva koira polskimassa vedessä sydämensä kyllyydestä!
Mutta yhtälailla Theddy rakastaa lumikinoksissa sukeltelua, joten tuskin se talven aikana kerkeää vedessä uiskentelua ikävöidä.
Minä itse odotan lumisateita jo malttamattomana. Toki koitan nyt nauttia vielä tästä syksystäkin, mutta kovasti jo kutkuttaa ajatus pellolla umpihangessa tarpomisesta, lumiukkojen pyörittelystä, järven jäällä telmimisestä ja muusta mukavasta, josta taas talven tullen pääsee nauttimaan. Toivon kyllä hyvin lumirikasta talvea!

Mutta hei! Palataanpas takaisin vielä näihin syksyisiin tunnelmiin ja eilisiin kuviin :)

Mikäs sen hauskempaa!

Eilettäin pääsi pojat jälleen treffaamaan tyttöjä metsässä kirmailun ja meressä uiskentelun merkeissä. Koiranelikolla riitti vauhtia ja huisin hauskaa oli varmasti kaikilla, vaikkakin Theddy tuumaa välillä käydä vähän tyttöjen hermoille. Nuori herra kun niin kovasti tykkää repiä toisia hännästä ja vähän härnätä liikaakin, mutta eiköhän sekin tuosta vielä joskus aikuistu ja lopeta tuommoset kiusanteot, ainakin toivotaan näin! 

  

On se kyllä mukavaa, kun hyväystävä omistaa omien koirien parhaat kaverit ja asutaankin muutaman hassun sadan metrin päässä toisistamme. Onhan nuo yhteislenkit aina paljon antoisampia kun voi jonkun toisen kanssa yhdessä nauraa näille pölkyille nelijalkaisille, jotka muuten tosiaankin antavat sitä aihetta nauruun hassuine tempauksineen!  :D

Olen tässä muuten viimepäivinä yrittänyt suunnitella lenkkini aina niin, että tämä meidän pikkumies Theddy pääsee jossain vaiheessa pulikoimaan. Sillä täytyy nyt kovastikkin käyttää tuota vesipetoa uimassa ennenkuin tulee kylymät ilmat ja sitten seuraavan kerran polskimaan pääseekin vasta ensi kesänä. Noh, mutta onneksi se kyllä nauttii lumihankeenkin sukeltelusta vähintään yhtä paljon, jotenka lumisateita odotellessa... (;

Mistä on hyvä ilta tehty?

Sateen raikastama metsä, jossa maa tuoksuu. Ilta-aurinko, joka pilkistelee pilvien takaa. Täysin tyyni järvi, jonka asukkaat ovat jossain piilossa. Seurana maailman paras pikkusisko, sekä omat höpönassu koirani, joilla on hirmuinen iltavilli ja he malttamattomina odottavat vapaaksi pääsyä. Kamerat räpsyttävät tiheään tahtiin ja nelijalkaiset touhuilevat omiaan. Theddy pulahtaa iltauinnille järveen ja Koda jää rannalle vahtimaan kaverinsa riemukkaita vesileikkejä. Ah, on niin upeaa olla minä ja saada nauttia tästä kaikesta!



























Lopputuloksena kotona oli kaksi uupunutta ja kovin onnellista koirulia tuhisemassa, sekä kaksi tyytyväistä kaksijalkaista kamerat pullollaan kuvia muistoiksi tuosta mukavasta illasta!

Tuulista, tuumi tuulihaukka.

Piikkistä oloa, sanoi piikkisika.

Vetistä, väitti vesirotta.

Tuulista, tuumi tuulihaukka.

Pilvistä, sanoi pilvi ja satoi,

joten se on ainakin totta

mitä sanoi vesirotta. 

- Kirsi Kunnas

Huhhui, mikä tuuli.
Käytiin nauttimassa tästä myräkästä oikein meren rannalla ja oi kyllä, vieläkin humisee korvissa!



























Viime päivinä olen kuullut monista eri suista valituksia Suomen kesästä ja nyt vallitsevasta säästä. Valituksia saa myös lueskella facebookista, heti kun on vähääkään "huonompi" sää. "Tais ne kesän lämpimät päivät olla siinä." "Typerää, kun on niin huonot ilmat, ettei mitään voi tehdä." "Sataa vettä, yhyy." JA PASKAT.. sanon minä.
Miksi se on muka niin, että kun aurinko paistaa niin on hyvä sää ja jos sataa niin se on huono sää? Miten niin huono? Kuka määrittelee sadesään huonoksi.
Myönnän, että oon itsekkin ajatellut ^tuolla tavoin aina, mutta koen, että olen nyt kokenut jonkin sortin valaistumisen asian suhteen. Onhan se toki kivaa kun on lämmin ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta yhtälailla minä nautin kun vettä tulee taivaalta kuin esterin perseestä. Sillä on asioita mitä on ihana tehdä aurinkoisena päivänä ja on taas niitä juttuja, mitä on paljon parempi tehdä sadesäällä. Kummassakin on siis puolensa!
Tänä aamuna oli ihana herätä kun kaatosade hakkasi peltikattoa. Innostuimme poikaystävän kanssa oitis ja lähdimme nautiskelemaan sateesta ulos. Ihana sade! Uskon, että moni muu ei reagoinut säähän ihan samalla tavalla. Tosin eihän se minulta ole pois jos joku ei tykkää sateesta, mutta kannattaa oikeasti opetella nauttimaan näistä "huonoista" ilmoista. Säästyt paljon pahalta mieleltä, kun ei tarvi marista ja päivitellä facebookkiin siitä, että vettä sataa.
Eli nyt vaan seuraavaa sadetta odottamaan ja siitä nauttimaan! Vai? (;

Aurinko paistaa ja vettä sataa.

Ah, niin ihana Suomen kesä. Pääsin eilettäin nauttimaan yhden päivän aikana monenlaisesta säästä lenkkeilyn parissa. Nimittäin...

Aamulenkki vietettiin semmoisessa perus pilvisessä ja semi lämpimässä säässä.

  Pösilö aamu-uinnilla!














Päivänmittaa toinen lenkki vedettiinkin sitten melkoisessa sateessa ja tuulen tuiverruksessa, mutta eihän se meitä haitannut. Suomenlapinkoirathan lenkkeilevät säällä kuin säällä? Koda tosin ei lähtisi kovin mielellään tälläiseen säähän lenkille, ainakaan ilman sadetakkia, joten onneksi se sai upouuden sadesuojansa päälleen. Pinkki on miehinen väri.


















Kolmannella lenkillä päästiinkin nauttimaan ihanasta auringon paisteesta, joka hyvin nopeasti lämmitti ilman niin, että hikikin nousi pintaan ja Theddy oli myös kuumissaan. Onneksi lenkkitien varrella kulki mukavia vesiojia, joihin oli hirvittävän hauska pulahdella viilentymään. Siis Theddy pulahteli.. en minä! (vaikka mieli ois tehnykki.)

















Kuten kuvista ehkä saatoittekin jo huomata, niin meillä on otettu uusi lenkkeily sydeemi käyttöön. Elikkäs aamulenkillä on molemmat pojat mukana, samoin kun illalla viimeisellä pissatuslenkillä, mutta päivällä, kun ennen ollaan käytetty pojat silloinkin yhdessä tällä pitemmällä lenkillä, niin nykyään käydään kaksi eri lenkkiä kummankin koiran kanssa erikseen. Tämä siksi, koska Theddystä on kehkeytynyt yhtäkkiä täydellinen remmirähjääjä, sekä autojen perään sinkoilia. Ja jos molemmat pojat ovat yhdessä lenkillä, niin Koda ottaa Theddystä mallia varsinkin räyhäämisen suhteen, kun taas yksikseen lenkkeillessä Koda ei sano ohikulkijoille tai ylipäätään millekkään/kellekkään yhtikäs mitään, vaan on oikein mallikas lenkkikaveri. Jotenkas asioita helpottaa kummasti, kun jaksaa vain käyttää pojat erikseen tällä päivä lenkillä, jolloin myös liikennettä on huomattavasti enemmän kuin iltaisin ja aamuisin. Näin ollen voin keskittyä korjaamaan Theddyn pahoja tapoja rauhassa ja Kodakin saa lenkkeillä rauhassa, kun se sen oikeasti osaa. Nämä aamu ja ilta lenkit ovatkin sitten helppoja, vaikka molemmat ovatkin messissä, koska silloin ei autoja liiku, eikä ihmisiä kulje täälläpäin. Ja onhan tässä erikseen lenkittämisessä sekin hyvä puoli, että saavatpahan touhuta minun kanssani ilman, että se toinen häsää vieressä. Toisaalta taas vaatii minulta hurjasti enemmän aikaa, mutta näin kesällä tämä toimii oikein hyvin, kun ei ole muuta kuin aikaa! Toivotaan kuitenkin, että saadaan nuo Theddyn huonot tavat kondikseen syksyyn mennessä. Ehkä ne haihtuvat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Ja kenties se on vain tuo ikä. Mutta mutta.. näillä mennään!