Sairastuvalta terve

Köh köh niisk niisk. Nyt se sitten iski. Flunssa nimittäin. Koko pitkän syksyn olen pystynyt sitä välttämään, vaikka ympärilläni muut ovat sairastelleet useampaankin otteeseen. Nyt tultiin kuitenkin siihen pisteeseen, että vastustuskykyni ei enää kestänyt vaan se murtui pitkästä aikaa ja tässä sitä sitten sairastellaan. En edes muista koska viimeksi olisin ollut näin kipeenä. Joka paikkaan sattuu, kurkku on tosi ärtynyt, yskittää ja nokkaki vuotaa. Niin ja päätäkin särkee ja heikottaa. Noh, kyllä te tiiätte mitä on olla kipeenä. Uskallan väittää, että tämä tauti iski minuun vain ja ainoastaan siksi, että olin alku viikosta pari päivää päiväkodissa sijaisena. Siellä tenavat pärski päälle siihen tahtiin, että kuka vaan olisi taudin siitä saanut. Joka tapauksessa oli kuitenkin kiva käydä pyörähtämässä töissä piiiiiiitkästä aikaa. Muksut oli ihania, pärskimisestä huolimatta. 

Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun sairastan poissa kotoa. Oli kuulkaas kamala paikka herätä kipuisena ja tajuta, ettei voikkaan huutamalla kutsua äitiä hätiin ja kantamaan ruokaa ja parantavia rohtoja sänkyyn, vaan sitä joutui itse kömpiä ylös sängystä ja tehdä itsellensä ruokaa. Tässä vaiheessa ei ollut kiva tajuta, että ruokavarastot olivat aika niukat. Sitä joutuu siis sairaana kauppaankin. Hyi kamalaa. Kotikotona asuessa ei koskaan olisi joutunut sairaana kauppaan, vaan äiti olisi kiidätetty ostamaan kaikkea hyvää sairastavalle lapselleen. Nyt ei auta kuin itse tehdä ja toimia. Niin ja sekin vielä, että Koda raasu kaipaa huolenpitoa myös. Kotikotonahan äiti otti koirat vastuulleen täysin, jos itse olin kipeänä. Sain siis kaikessa tyytyväisyydessäni sairastaa sängynpohjalla, eikä minun tarvinnut huolehtia mistään. Nyt moinen peli ei vetele ja täytyy se Kodakin hoitaa omin voimin, vaikka kuinka nokka vuotaa ja kurkkuun sattuu. 

Tosiaan oishan mulla tuo poikaystäväkin, mutta ei se hirveesti jouda mua hoitamaan, kun koulussakin kuitenkin on ym. Noh, ei auta kuin itse selvitä. Toivottavasti tauti ei kamalasti pahene tai pitene, vaikka en pystykkään täysin vuodepotilaaksi ryhtyä. Onneksi Koda kuitenkin on niin vaatimaton tapaus, että ei pane pahekseen vaikka lenkit ovatkin hieman lyhkäsempiä pari päivää ja makoilua on hieman tavallista enempi. Kunhan tätä nyt ei viikko tolkulla ala jatkua. Toivotaan siis pikaista paranemista minulle!

PS. Yritän paneutua tässä tänään tai pikapuoliin kuitenkin tuohon ulkoasuun, jonka olisi tarkoitus muuttua syksyisestä talvisemmaksi. Älkää siis ihmetelkö jos välillä näyttää vähän hassulta tai blogin sivut ovat kiinni tai jotain muuta vastaavaa. Tarkoitus kuitenkin olisi pian päästä ihastelemaan uutta ulkoasua ja siitä saa heittää heti kommenttia kun se tänne ilmestyy!