Lunta tulvillaan... ♫

   

Ihana lumen paljous yllätti meidät keskiviikkoaamuna. Voi miten paljon tuo valkea maa piristääkään kaiken tämän synkän ja sateisen syksyn keskellä. Kodan kanssa lähdettiin heti aamusta riemuitsemaan lumesta ja rämmittiin hangessa useampikin tunti. Koda on niin suloinen kun se hepuloi lumessa ja nyt varsinkin, kun lunta oli niin paljon, että se sai kahlata hangessa ihan mahaa myöten. Tälläisesta lumisesta talvesta olenkin haaveillut. Harmi vaan, että säätiedotteiden mukaan ensi viikolla mennään taas plussan puolelle. Njääh. Noh, nyt pitää sitten nauttia oikein olan takaa tästä lumen paljoudesta, jos moisia hankia ei enää saadakkaan. Ottakaahan tekin ilo irti lumesta, jos sitä paikkakunnaltanne löytyy.

Se täytyy kyllä todeta, että on suuri ero nauttia lumesta kaupungissa kuin maalla. Tai siis täällä siitä ei voi täysin rinnoin nauttia. Tai ehkä voisi jos kehtaisi, mutta minä en ainakaan ole kehdannut. Tarkoitan siis sitä, että ei täällä tule pyörittyä lumihangessa ja tehtyä lumienkeleitä ja lumiukkoja ja ja mitään muutakaan kivaa, toisin kuin maalla omalla pihalla kaikessa rauhassa. Täällä sain jo osakseni paljon oudoksuvia katseita tuolloin keskiviikkoaamunakin, kun juoksentelin koiran kanssa umpihangessa kamera kaulassa ja typerän onnellinen virne naamallani. Niin ja onhan sekin kurjaa, etten täällä uskalla laskea Kodaa vapaaksi, niin ei sekään täysin rinnoin pääse lumessa remuamaan. Sen verran vain mitä hihna antaa myöten tai sitten koirapuiston häkkien sisäpuolella. Maalla kun oltaisiin niin se olisi juoksennellut sydämensä kyllyydestä vapaana pitkin lumisia peltoja, mutta minkäs teet. Voisi ehkä sanoa, että kyllä me täälläkin voidaan lumesta nauttia, mutta paljon hillitymmin kuin mihin olemme maalla tottuneet.