Lappalaispoppoo

Täällä pentuarki senkun rullailee eteenpäin sujuvasti, mutta turhankin nopeasti. Tosin ei auta surkutella vauhdikkaasti kuluvaa aikaa ja liian nopeasti kasvavaa pentua. Täytyy vain koittaa nauttia joka hetkestä ja ottaa ilo irti pienistäkin asioista. Vaikkakin onhan se sääli, että nuo koiranpennut on noin vauvoja vain niin pienen hetken. 

Tänään oltiin PITKÄSTÄ aikaa moikkaamassa lapinkoiratyttöjä Kuuraa ja Pihkaa, omistajansa kera tottakai. Viime tapaamisesta kerkesikin hurahtaa aikaa, mutta Kodalla oli tytöt selvästi muistissa. Sillä oli yhteisen automatkamme aikanakin vaikea pysyä pöksyissään. Voitte siis kuvitella sen riemun, kun tuo poppoo pääsi rymyämään metikköön. 

Rukahan se tapasi tyttöset ekaa kertaa, mutta ei ihan vielä päässyt kunnolla isompien leikkeihin mukaan, kun Koda ja Pihka rymysivät vauhdilla keskenään ja Kuura siinä mukana. Tyytyväisenä pikkumies tepasteli sitten meidän kaksijalkaisten kanssa polulla ja katseli isompien riekkumista. Välillä se kuitenkin koitti päästä muiden leikkeihinkin mukaan ja varmasti kun tuosta vähän kasvaa niin alkaa pysyä muiden vauhdissa mukana! Ihana lenkkipoppoo tämä, kun kaikki tulevat niin kivasti toimeen keskenään ja niiden riemua on ilo katsella.

Kuvat heittää häränpyllyä, mutta ei se mitään. Aina ei voi olla hyvä kuvauspäivä.