Ilta-auringossa

Sisko yritti kameran kanssa pysyä perässä, kun minä loikin onnellisena ilta-auringon kaunistuttamassa metsässä mun uudet rakkaushousuni jalassani. Tuo metsä on muuten ihan uusi löytö. Ihana iso metsä. Paljon suuria puita ja pehmeitä sammalmättäitä. Harmi vain, että meidän kuvaus tuokiomme tuolla loppui kuin seinään. Nimittäin pelkään käärmeitä yli kaiken ja kappas kummaa.. mikäs muukaan kuin kyy siellä paistatteli päivää. Kyllä saatiin vipinää töppösiin, kun koiratkin oli mukana ja piti niidenkin perään katsoa. Onneksi tuo inhottava luikero ei kerennyt meistä ketään purra siinä hötäkässä. Kuitenkin se katala olento sai häädettyä meidät sieltä kiireen vilkkaa muille maille. MURR! Käärme 1 - Janette 0.

Pakko muuten mainita tässäkin ihan vaikka vain muutamalla sanalla kuinka paljon rakastan mun uusien rakkaushousujeni lisäksi mun ripsiä! Kuten varmasti muistattekin, niin mähän en oo koskaan käyttänyt meikkiä. Okei joo, penskana oon leikkiny äitin luomiväreillä ja huulipunilla, mutta siis sillä tavalla kunnolla en oo koskaan meikkiä käyttänyt, koska en koe siihen minkäänlaista tarvetta. Ihanaa olla luonnollinen, ilman mitään pakkeleita naamassa. Mutta siis niin.. tykkään, että mun ripset on just täydelliset mun mieleen. Luonnostaan niin tummat ja tuuheat. Ihanat!

Kuulisin mielelläni, että mistä te ihanuudet tykkäätte eniten omassa ulkonäössänne? 

Ei kiire mihinkään

Mun rentoilu viikkoni on alkanut oikein mukavissa tunnelmissa. Ihanaa kun on enemmän aikaa puuhailla koirienkin kanssa. Eilettäinkin pojilla oli vaikka mitä kivaa tekemistä pitkin päivää. Kaverin innoittamana kävin piiiiiiiiiiiitkästä aikaa tekemässä koirille jälkeäkin ja kyllä oli pojat riemuissaan. Ei sitä aina tavallisina arkipäivinä kerkeä/jaksa kehittää koirille mitään erikoisempaa puuhaa, joten oikein kiva nyt tämä minunkin viikon loma niin saa pojat aimo annoksen tekemistä! Saas nähä mitä sitä vielä tälle viikolle keksiikään. Pyöräretkiä ois ainakin kiva tehä, mutta niitä varten tulisi etsiä ja löytää pyöränpumppu. Helpommin sanottu kuin tehty..

Eilen illalla kävästiin siskon, koirien, sekä kameroiden kanssa tossa ihan viereisellä järvellä. Ennen oon uskaltanu pitää koiria siellä vapaana ihan huoletta, mutta nykyään otan varman päälle ja piän molemmat siellä jollain tapaa hihnan päässä. Ihan vain, koska oon kyllästyny saamaan haukkuja siitä, että pidän koiriani vapaana. Tuolla järven rannalla kun on alkanut myös enemmän käymään muuta väkeä, niin paras kun pitää koirat hihnoissa, niin kenenkään ei tarvitse nyrpistää mulle nokkaansa. 

Järvellä tuli parit kuvat räpsittyä kun pari siivekästäkin sattui ilmestymään näköpiiriin kuvattavaksi. Koiria ei linnut pahemmin kiinnostaneet. Koda touhusi perinteisesti jotain ihan omiaan ja sisko yritti ilmeisesti pitää sille jöötä ja Theddy läträsi jäitten seassa järvessä aivan kuten seuraavasta videon pätkästäkin huomaa. 

Mistä on hyvä viikonloppu tehty?

 Ei kiire mihinkään. Stressistä ei tietoakaan.
Musiikkia.

 Hyvää ruokaa.

 Saunomista.

 Löhöilyä ja laiskottelua rakkaan kanssa.

 Pitkiä lenkkejä koirien kanssa meren rannalla. 

 Harvinaisen tottelevaiset koirat.

 Auringon paistetta ja lintujen laulua. 

Aikaa pelata;

 South Parkkia rakkaan poikaystävän kanssa. Mario karttia hauskan serkkupojan kanssa.

Ja mitähän kaikkea vielä.. kerrassaan ihanan rento viikonloppu ollut, ei voi muuta sanoa ja mikä parasta.. tämä rentoilu jatkuu vielä viikon! Koulussa nimittäin valinnaisaineviikko alkaa maanantaina ja mulla onnekkaalla on vapaastivalittavatopinnot täynnä. Siispä mulla on ihana viikon loma tiedossa. Nautin kyllä!

Toivottavasti te rakkaat lukijatkin olette saaneet viettää rentouttavan viikonlopun. Kuulisinkin mielelläni, että mikä teidän viikonlopusta tekee rentouttavan ja hyvän? Löytyykö yhtään samanlaisia asioita, mitä minun ylläolevalta listaltani? :)

PS. Aivan pakko hehkuttaa... edellisessä postauksessa esitelty Kurppis on palannut takaisin takapihallemme! Se oli sen pari päivää jossain seikkailemassa, eikä suinkaan kissa ollut sitä syönnyt. Onneksi! 

Takapihan siivekkäitä

Kuten varmasti tiedättekin/muistattekin, niin meidän takapihalla vierailee päivittäin monensorttista elukkaa. Lähinnä siivekkäitä otuksia. Talvisin heitä varten on ruokinta, mutta näin muuten siellä on melko loistava matoapaja, joka kerää myös paljon ruokailijoita puoleensa. Yksi äänekkäimmistä vakio vierailijoistamme on tämä seuraava tuttu kaveri, joka on aijemminkin vieraillut blogin puolella. Tosin nyt hän taitaa olla edelliskertaa pulskemmassa kunnossa! Komea kaveri silti ja tosiaan.. ääntä sillä piisaa ja asiaa on kovasti. 

Nyt pari viikkoa sitten takapihallemme majoittui ihan uusi tuttavuus minulle, jota piti lähteä ihan lintukirjoista tunnistamaan. Kyseessähän on lehtokurppa. Aluksi luulin sitä heinäkurpaksi ja hypin riemusta, sillä niitä pesii Suomessa vain ihan muutama pari, eli uhanalaisia kavereita ovat. Pidemmän tutkiskelun jälkeen jouduin kuitenkin tyytymään siihen, että tämä meidän uusi asukki olikin "vain" lehtokurppa. Lehtokurpat ovatkin sitten jo paljon yleisempiä ympäri Suomen. Höh. En saanutkaan käsiini harvinaisuutta, mutta joka tapauksessa tämäkin kurppa on otettu ilolla vastaan!

Kurppa, jota "Kurppikseksi" kutsumme viihtyy tuossa takapihallamme suurimman osan päivästä. Se aina ilmestyy kuin tyhjästä sinne ja luulenpa, että sen pesäkin on jossain tuolla puskassa tai ei ainakaan missään kovin kaukana. Oon koittanu tutustua tähän kaveriin pikkuhiljaa. Se ei arkaile yhtään sisältä kuuluvia ääniä. Uskaltaa tulla ihan ikkunan alle ja toissa iltanakin kummasteli kun juttelin sille ikkunasta. Mukava kaveri.

Harmi, että naapureiden vapaana liikkuvat kissatkin ovat paikantaneet tämän meidän Kurppiksen. Kolmisen kertaa olen joutunut pelastamaan Kurppiksen kissalta juuri viime hetkellä. Kurppiksen taktiikka piiloutua saalistajalta on melko kehno. Okei, sen suojaväri on loistava, mutta kissat haistaa sen kyllä ja Kurppis vain jähmettyy paikalleen. Olen siis päättänyt vähän suojella Kurppista hätistelemällä kissoja koirien avulla. Kiukuttaa kyllä kun pahaset katit ravaavat pihalla alvariinsa ja kuseskelee pitkin talon nurkkia ja auton renkaita ja nyt vielä yrittävät tappaa Kurppiksen.

Ja arvatkaapas.. Kurppista ei ole nyt tänään, eikä eilen näkynyt laisinkaan. Pelkään pahoin että kissa pahaset ovat tehneet lopun siitä kurpasta. Toisaalta toivon, että Kurppis on lähtenyt naisiin/miehiin ja sen takia poistunut pihalta. No oli miten oli, tahdoin kuitenkin esitellä teille tämän pikku kaverin jonka elämää olemmaeparisen viikkoa saaneet seurata. Koiratkin ovat pitäneet hyvää vahtia Kurppikselle.

Punkit jo vauhdissa!

Kuva googlesta

Toivottavasti tuo yllä oleva kuva virittää teidän rakkaat lukijat oikeanlaiseen tunnelmaan. Aivan. Tänään puhutaan punkeista! 

Olin tälle päivää kerennyt suunnitella ja hieman jo aloittaakin erästä toista postausta, mutta päätin siirtää sen julkaisua tuonnemaksi, sillä juuri tänään tahdonkin herättää teidät ajattelemaan näitä iljetyksiä, joita nuo kuvan kaksi yksilöä edustavat. Puutiainen eli punkki. Mistäs nämä ällötykset sitten näin kauniina huhtikuisena päivänä mieleeni juolahtivat? No juurikin siksi, että olen tänään joutunut repimään näitä petoja kynsin ja hampain irti koirista. Okei, ei todellakaan kynsin eikä varsinkaan hampain vaan ihan perinteisin punkkipihdein. Joka tapauksessa kuvottavaa.

Aamulla kun Theddyn kanssa onnellisesti yhdessä syötiin aamupalaa niin kattelin, että mikäs kumma roska se pojalla onkaan silmän alla. *RAPS RAPS RAPS* No kappas p*rkele, ei irtoa. Jaahas. Sehä onki punkki. HYI HYI HYI. Varmasti monet koiran tai vaikka kissankin omistajat tietää just ton tunteen vai mitä?

Sitten alkoikin melkonen sota, jota kesti lähemmäs tunti ennenkuin punkki oli irti koirasta. Lopputuloksena minä olin täynnä taisteluvammoja. Theddy onnistui rimpuillessaan raapimaan mun kädet, reidet, mahan ja kyljen ihan verille, vaikka mulla oli siis ihan vaatteetki päällä. Onneksi kuitenkin selvittiin kaikki hengissä, paitsi se punkki. 

Iltapäivällä tutkailin Kodan läpi kotaisin ja kappas kummaa. Tottakai silläkin oli tämmönen salamatkustaja mukana. Silmän yläpuolella. Ei muuta kuin punkkipihdit taas kätösiin ja taisteluun. Onneksi Koda on helppo kaveri. Se istui hievahtamatta paikoillaan ja antoi mun rauhassa pelastaa hänet punkin hampaista. Tosin tämä punkki oli hyvin taistelutahtoinen yksilö. Puristelin ja pyöritin ja vedin, mutta ei tyyppi irronnut millään. Koko iho vaan venyi mukana eikä se iljetys suostunut luopumaan herkuttelu paikastaan. Että osaski olla tympiä. Lopulta muutaman kirosanan saattelemana sain senkin verenhimoisen irti rakkaastani ja loppu hyvin kaikki hyvin. 

Pojilla on nyt pari päivää ollut punkkipannat kaulassa, joten liekkö sitten niin, ettei ne ole vielä kerenneet alkaa vaikuttamaan, vai onko punkit sitten tulleet jo ennen pantojen laittoja. En tiedä, mutta musta jotenkin tuntuu, että tästä kesästä tulee hyvin punkki rikas ja pihdit ovat ahkerassa käytössä. Ainakin sen perusteella, että näitä otuksia löytyy jo nyt!

Jos teillä on lemmikkejä joilla ei vielä ole punkinkarkoitusvermeitä, niin suosittelen kovasti hankkimaan ne pian! Niitä elukoita ei  tosiaan ole kiva repiä irti. Ja hei, ois kiva tietää mimmosia karkoitusvermeitä ootte käyttäny tai aijotte käyttää? Pantoja vai jotain muuta? Ja kokemuksia miten ne ovat teillä toimineet? 

Alkoko teitäkin nyt kutittamaan joka paikasta ja tuntuu, että ittellä on punkkeja?! Yhh. Mulla on koko päivän ollu semmonen fiilis. Mutta me täällä poikien kanssa toivotaan ittelemme ja teille lukijoille punkitonta kevättä ja kesää tästä eteen päin! 

Kesämieli on taas ihan vallaton ♫

Tervetuloa huhtikuu!

Näin on taas saatu vaihtaa kalenterissa sivua. Niin se aika vaan rientää, huhhuh. Ihanaa kuitenkin, että kesää kohti mennään ja vauhdilla. Tosin yön aikana oli jälleen ilmestynyt lumipeite maahan, joten ei tää nyt vielä ihan kesä ole. Joka tapauksessa mulle iski tässä oikein kunnon kesäfiilis, kun eksyin ihastelemaan menneiden kesien kuvia ja päätin tulla jakamaan vähän tätä fiilistä teillekin. Mulla menee ihan kylmät väreet kun ajattelenkaan tulevaa kesää. Sitä lämpöä, rusketusta, chillailua, rantailua, mansikoita, mölkkyä, auringonlaskuja ja mitä vielä. Sitä ihanaa vihreyttä joka puolella, sekä aikaisia aamuja aamukasteisella pellolla koirien kanssa. Parhautta! Jos unohdetaan inhottavat ötökät ja varsinkin punkit. HYI. Niin ja saa nähä nappaako mulle kesätyöpaikkaa täksi kesäksi. Ei sitä tiedä mistä itsensä löytää sitten. Noh, joka tapauksessa kesää odotellessa.. 

Kesän lapsi - Katri Helena

Kesäyö - Pariisin Kevät

Summer Paradise - Simple Plan ft. Sean Paul




Mikä kesä? - Valvomo




Kesä ja yö - Eini

Suosikki maastossa

Onpas kyllä ollut postausten täyteläinen maaliskuu. Tämä postaus taitaa olla jo 21. tässä kuussa. Postauksia on tainnut ilmestyä melko tiuhaan tahtiin, mutta minkäs teet kun tykkään niin kovin teille jakaa kuvia, sekä kommelluksiamme. Toivottavasti pysytte perässä! 

Joka tapauksessa... kulunut viikko on ollut kaikin puolin hyvä ja ainakin upean aurinkoinen. Ihana lämpö, ihana valo. Lenkeillä ollaan viihdytty kyllä oikein olan takaa. Tätä postausta tulin tänne tekemään vartavasten sen vuoksi, että saan jakaa perjantai päivän lenkkeily tunnelmat, kun oltiin taas kerran siellä suosikki maastossa, Houraatissa. 

Hauskaa oli jälleen, kuten kuvistakin voi päätellä. Theddy riemuitsi, kun sieltä sattui löytymään vielä luntakin. Voi sitä ilon määrää. Mikäs sen onnellisempi näky kuin lapinkoira älyvapaana pyörimässä viimeisissä lumikinoksissa?! Niin ja onnistuihan tuo idiot tippumaan johonkin jorpakkoonkin ja märkänä tottakai  meni pyörimään hiekkaan ihan vain omistajan iloksi. "Ei riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa" sopis olemaan Theddyn slogan. Mutta joo, kyllä molemmat pojat saivat itsensä uuvuksiin reippaan tunnin aikana ja uni maistui automatkalla ja kotonakin vielä. 

Lintujen tiirailua

Lintujen bongailu on alkanut nyt myös omalla kohdallani. Pitkäaikaisimmat lukijat varmasti muistavat, että viime keväänäkin blogin puolelle tuli useampiakin lintubongauspostauksia ja kerroin myös miten olen päässyt lintupelostani lähes kokonaan. Eli uusimmillekin seuraajille tiedoksi, niin lintupelkooni auttoi kovasti kun aloin tutustua näihin siivekkäisiin luonnonkappaleisiin kameran linssin läpi ja siitähän sitten innostuikin oikein kunnolla. Nykyään tykkään kovastikin kuvailla lintuja ja olen oppinut hyvin tunnistamaan lajeja jne. Mukava pikku harrastus tämä! 

Tänä aamuna herättiin poikaystävän kanssa kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, sillä poikaystävä herätti minut youtubesta kukon kiekumisella.. :D Okei no joo. Lähdettiinkin siis heti auringonnousun aikaan eräälle lintutornille tarkastamaan, että minkäslaista siivekästä sielä pyörii. Joutsenia löytyi iso kasa ja joukkoon mahtui myös hanhia, sorsia ja lokkeja. Eli ihan tuommonen perus porukka! Kotkakin nähtiin, harmi vaan etten ehtinyt sitä kameralle ikuistaa. 

Mutta jos joku sattuisi innostumaan linnuista, niin ihan vinkkinä voisin pari asiaa mainita.

• Pue tarpeeksi päälle. Varsinkin jos olet liikkeellä merenrannassa. Tänä aamuna onnistuin palelluttamaan itseni niin täydellisesti, että palelen vieläkin. Nyt todelakin tiedän mitä tarkoittaa kun kylmä menee luihin ja ytimiin. En ole eläessäni palellut näin paljoa. 
• Jätä koirat kotiin. Viime vuonna olin niin hassu, että raahasin koiratkin aina linturetkille mukaan. Mutta äkkiäpä opin, että parhaiten nautin itse lintujen tiirailusta ilman koiria. 
• Kamerajalka on kaveri. Ite en miltei koskaan yksinkertaisesti jaksa roudata kamerajalkaa mukanani, vaikka se ois aika ehoton. Kuten mun kuvista yleensä huomaa nii horisontti menee päi v*ittua ja kaikki muukin välillä. Ehkä mä tosiaan ens kerralla jaksan sen kamerajalankin ottaa mukaan.

Tuossapa kolme kovaa vinkkiä jos aijot lintuja lähteä kuvailemaan!