Rukan terveystulokset

Lauantaina vietettiin hyvin aurinkoinen ja lämmin näyttelypäivä Suomussalmen ryhmiksessä. Suomenlapinkoiria taisi olla ilmoitettuna 33. Ruka nautti kun pääsi pitkästä aikaa näyttelyhulinaan ja sai paljon huomiota. Eipäs muuten oltukaan enää junnukehässä vaan korkattiin nuorten luokka. Kehässä pyörähdettiin tuloksin NUO ERI1 SA PU3 ja VA-SERT. Aivan vallan mainiosti siis. On se komia kolli, jonka kanssa kelpaa näyttelyitä kierrellä.

Noh. Näyttelymenestyksestä iloittiin ja sitten koitti maanantai, Rukan terveystarkit. Ensin tutkittiin silmät ja polvet. Polvet kondiksessa 0/0. Silmät muuten terveet, mutta todettiin PHTVL/PHPV aste 1, eli ei mitään vakavaa siis. Pienen pienet sumentumat silmissä, joista ei haittaa koiralle nyt eikä tulevaisuudessa. Mutta sitten lonkat ja kyynärät... D/D ja 2/2 tulokset toivat pienen järkytyksen. Harmittaa suunnattomasti, mutta eipä se auta. Ruka ei siis tähän mennessä ole mitenkään oireillut tai kipuillut mitään ja toivottavasti tilanne pysyy tälläisena pitkään. Ruokavalioon lisätään nivelravinteita ja pidetään koira hyvässä lihaskunnossa niin eiköhän me pärjäillä kunhan tästä alku harmituksesta päästään yli.

Nämä tilanteet ovat aina tosi kurjia. Kurjempaa on vielä kun se osuu omalle kohdalle, mutta ei auta harmittelut tai jossittelut. Ruka jatkaa huippukoiran virkaansa, vaikka terveystulokset eivät priimaa olekaan. Meidän maailman paras nallekarhu <3

Mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua että tällä vuodella 2017 on jotain minua vastaan. Saa nähdä mitä tuloksia minä saan, kun torstaina matkaan Ouluun katsastamaan oman käteni tilanteen. Toivottavasti vihdoin hyviä uutisia, vaikka vähän jänskättää..

Kesä tuli Kajaaniinkin

Ihanaa kun viimein alkoi täällä Kajaanissakin kunnolla vihertää ja tienvarret ovat täyttyneet voikukilla ja lämpöä riittää. Kyllä nyt kelpaa kesästä nauttia. Ollaankin poikien kanssa tämä viikko vietetty suurimmaksi osin ulkosalla. Suomen kesä kun on tuttuun tapaan lyhyt ja vähäluminen, niin täytyy ottaa heti kaikki ilo irti kun on kelit kohillaan.

Töissäkin pääsin piipahtamaan tällä viikolla moikkaamassa ihania lapsukaisia, sekä työkavereita. Tuli jo ihan ikävä työn touhuun, joten innolla odotan, että käsi on siinä kunnossa, että sillä tohtii lapsia nostella. Näillä näkymin palaan töihin 31.7, joten sitä odotellessa.

Rukan kanssa pyörähdetään huomenna Suomussalmella näyttelykehässä PITKÄSTÄ aikaa. Saa nähä mitä siitä tulee pitkän tauon jälkeen, mutta katsotaan katsotaan. Pohjavillaahan tuo on pudotellut tässä ihan reipasta tahtia, joten parhaassa karvassa ei ainakaan olla. Niin ja jännityshän tiivistyy sitten Rukan kohdalla maanantaina, kun mennään niihin terveystarkkeihin.

Kaikkea jänskää Rukalle siis tiedossa nyt lähipäiville. Palaillaanpa siis näyttely- ja terveystulosten kera sitten seuraavan kerran. Pitäkäähän peukkuja!

Lempitemput

VIDEO (C) JENNA KURTEN

Sisko värkkäsi koulujuttujansa varten tämmösen hauskan videon meidän apinalauman lempitempuista. Kodan ehoton suosikki on "PAM". Sen se taitaa hyvin ja tarjoaa sitä usein esim. jos opetellaan uutta temppua, jota se ei heti hokaa. Theddy tykkää pomppia ja loikkia, siksi sillä onkin hallussa useampia eri hyppytemppuja. Ruka taas... no... se ei niin innostu näistä tempuista. Sen lempitemppu on "seison tässä ja näytän nätiltä".

Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualue

Viikonloppu vierähti ihanasti mehtäilyn merkeissä. Koirat ovat vieläkin ihan väsyksissä mökkireissusta, mutta kyllä ne siihen malliin juoksentelikin ja nauttivat ulkoilusta. Oltiin siis Reisjärvellä eräkämpällä pari yötä ja naatiskeltiin saunomisesta, mölkystä, löhöilystä ja eritoten ihanista notskiruuista. Viikonlopun ruokalistalla oli mm. notskiperunoita ruohosipulituorejuuston kera, pekoni/lihapulla/makkaravartaita ja suklaabanaaneita. Kyllä se ruoka on vain eri hyvää ku notskilla tekee. Nam.

Käytiin mökin ympäristön lisäksi seikkailemassa Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualueella, jossa kulkee myös Peuran polku. Siellä viihdyttiin hieman sateisesta kelistä huolimatta kuutisen tuntia. Kyllä tuolla pöpelikössä on ihana kahtoa iloisten koirien ilmeitä ja kyllä sen huomaa, että ihtekin on aina onnellisimmillaan mehtässä.

Etelä-Sydänmaan alue oli ihan perus kiva ja sopi hyvin päiväretkikohteeksi. Metsälampia ja järviä, suota, pitkospuita, mehtää, välillä varsin kivikkoista ja paljon lintuja. Ihanan rauhassa saatiin tuolla vaellella. Jos olisi lämpimämpi keli ollut, niin olisi hyvin päässyt pulahtamaan reitin varrella uimaan. Suosittelen kyllä käymään jos tuolla päin liikkuu.

Tosiaan ihan mainiota oli päästä tähän väliin pitkästä aikaa kunnolla eräjormailemaan, vaikka käsi ei vielä täysin kunnossa olekkaan niin hyvinpä tuolla pärjäs kun mies teki kirveshommat ja muut mihin tarvitsee molempien käsien voimia. Katsotaan millon seuraavaa mehtäreissu koittaa!

Kuukausi kotikotona takana

Kyllä on koirilla ollut kiva "loma" täällä kotikotona Kokkolassa, kun ollaan nyt majailtu kuukauden verran tuon mun leikkauksesta toipumisen takia täällä. Näitä lämpimiä kelejä kun viimein ja vihdoin saapui niin ollaan päästy viettämään paljon aikaa merenrannassa ja Ruka on Theddyn kanssa nauttinut vesileikeistä täysin rinnoin. On se Kodakin vähän varpaita uskaltanut kastella. Kolmikko on kyllä viihtynyt niin hyvin yhdessä tämän ajan, että oikein raastaa lähteä huomenna ja varsinkin Theddyn puolesta harmittaa, kun se jää yksin. Kodalla ja Rukalla on sentään toisensa. Mutta minkäs teet. On ollut kyllä kiva kuukausi, mutta itse kyllä jo innolla odottaa omaan kotiin pääsyä. 

Huomenna tosiaan pakataan kimpsumme ja lähdetään, mutta ei suoraan Kajaaniin, vaan käydään viettämässä ensin viikonloppu Reisjärvellä eräkämpällä. Päästään pariksi päiväksi oleskelemaan ihan vain mehtän keskelle omaan rauhaan. Oikein vesikielellä olen laatinut tässä ruokalistaa viikonlopulle. Paljon herkullista notskiruokaa tiedossa, namnam. Tarkotus olis sitten käydä vähä retkeilemässä Etelä-Sydänmaan alueella, jossa paljon ihania metsälampia ja kaunista luontoa muutenkin. Millekkään hirveän pitkälle vaellukselle ei ole tarkoitus nyt lähteä, koska itse en tiedä miten rinkan kantaminen onnistuisi ja muutenkin pitää ottaa vähän iisimmin ja varovaisemmin tämän käden kanssa. Kiva ja luonnonläheinen viikonloppu varmasti kuitenkin tiedossa. Katsotaan sitten mitä seuraavassa röntgenissä sanotaan 15.6 Oulussa, että onko käsi luutunut tällä kertaa hyvin, että tohtii sitten enemmän tällä tehä juttuja ym. Ja päästäis kunnon telttaretkelle. 

Kajaaniin kun päästään niin aletaankin Rukan kanssa sitten jännityksellä odottelemaan terveystarkkeja. 12.6 on Rukalle varattuna tutkituttavaks kyynärät, polvet, lonkat ja silmät. Siihen saakka toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tarkkeja ennen meillä on myös yhdet ryhmänäyttelyt Suomussalmella 10.6, joten niitäkin innoissaan ootellaan, kun ei olla piiiitkään aikaan kehään päästy pyörimään. Viime kerran taidettiinkin olla Helsinki winnerissä. Joten siitä on jo aikaa. 

Ihanaa kesän alkua kaikille! 

Toukokuun tuulet

Kuukaudet vierii ja minä se edelleen saikutan. Takana jo 15viikkoa sairaslomaa ja edessä vielä 10, ainakin näin nopeasti laskettuna. Pitkä prosessi yhdestä pyllähdyksestä. Uusinta leikkaukseni tapahtui 19.4 Oulussa ja siellä todettiin, että ensimmäisessä leikkuussa käteen laitettu levy oli liian ohut ja liian lyhyt.  Nyt on kädessä uusi entistä pidempi arpi ja luussa pitempi, ja paksumpi levy. Jospa se nyt pysyisi kiinni ja tästä toivuttaisiin pikkuhiljaa entiselleen. Kyllä nämä kaksi leikkausta tähän lyhyen ajan sisään jo riittäisi. 

Tällä kertaa leikkauksesta toipuminen on sujunut paremmin kuin viimeksi. Ensimmäisellä kerralla olin tosi kipeä pari ekaa viikkoa, nyt en ollut kuin pari päivää leikkauksen jälkeen. Lääkkeitä siis tällä kertaa tarvittu vähemmän kuin viimeksi. Hyvä niin. Kantosidettä tarvitsee pitää enää pari päivää ja sitten saapi alkaa jumppaamaan kättä enempi. Yhden fysioterapia-ajan varasin tähän alkuun, että saa jumppaukset hyvälle alulle. Toivottavasti heinäkuussa olisi käsi, jolla pystyisi nostella tavaroita ja työtäni varten myös lapsia.

Mutta kuten olen jo useaan otteeseen todettunut, niin "onneksi" poikki napsahti "vain" käsi eikä jalka. Muuten tämä näin pitkäksi venyvä saikku tuntuisi aika kamalalta, koska keppien kanssa tulisi varmasti liikuttua aika nihkeästi. Kun taas yhdellä kädellä selviää normi elämästä yllättävän hyvin. Ja mikä itelle tärkeintä, niin pääsen liikkumaan luontoon koirien kanssa aivan hyvin. Keppien kanssa se ei ehkä onnistuisi. Pääkoppa joutuisi melko koville, jos näin pitkällä sairaslomalla ei pääsisi liikkumaan neljän seinän sisältä. 

Niin ja hei. Synttäreitäkin on vietelty tässä edellisen postaukseni jälkeen. Koda nimittäin täytti 7vuotta juuri leikkauspäivänäni ja itselläni mittariin pyörähti 22vuotta toissa päivänä. Siispä onnea meille! 

Ja kesää odotellessa on kiva fiilistellä edellisten kesien kuvasaldoa. 

Aina ei onni suosi

Täällä sitä edelleen ollaan saikulla. Ihan ei käden tervehtyminen mennyt putkeen. Leikkauksessa luuhun kiinnitetty metallilevy on jotenkin pettänyt. Tällä hetkellä kädessä on tuommoinen irrotettava kipsi, sekä rannesidossysteemi -mikälie. Näillä mennään siihen saakka, kunnes pääsen Ouluun uusintaleikkaukseen. Eli parantumisprosessi alkaa jälleen alusta kun käsi avataan.

Tottakai tämä tympii. Tympii niin pirusti. Tällä hetkellä saikkua on jatkettu tästä 3kk eteenpäin. Ei auta kuin toivoa, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin ja saisin sen terveen käden syksyksi. Mutta kaikki ainakin tämän alkukesän suunnitelmat menevät uusiksi, kun käsi on kuitenkin taas kipiänä leikkauksen jälkeen jonkin aikaa ja sitten taas alkaa sen kuntoutus. Mutta eihän tässä auta itkut markkinoilla.

Täytyy vain kaivaa tässäkin tilanteessa positiivisia juttuja mieleen. Onneks mulla on nuo karvakorvat täällä mua piristämässä, muuten en kyllä tiedä mitä sitä tekiskään. Ja yllättävän nopiasti se aika on kuitenkin kulunut tähänkin saakka tässä saikulla ollessa, joten uskon, että sama meininki jatkuu ne seuraavat kolme kuukauttakin.

Sairastupa

Kuten tiedätte, niin minä olen saikuttanut jo parikin kuukautta ja sama meininki jatkuu vielä kuukauden, koska poikkimurtunut olkavarsi ei ole vielä lähtenyt kunnolla luutumaan. Toivotaan parasta, että kuukauden päästä käsi olisi työkykyinen, kuten lääkäri sanoi. Mutta jotta pääkoppa pysyisi kasassa tässä käsipuolena hilluessa, niin täytyy osata nauttia ja iloita pienistäkin jutuista. Ja onneksi on nuo rakkaat karvanassut, jotka täällä kotosalla mua viihdyttää.

Karvanassuista toinen, eli Koda liittyi mukaani vaivaisten kerhoon kasvattamalla suuhunsa uudelleen tismalleen samanlaisen kasvaimen kun likimain tasan vuosi sitten. Noh, se ällötys käytiin poistamassa, mutta samalla eläinlääkäri totesi Kodan suussa olevan hiivatulehdus. Siispä nyt me täällä Kodan kanssa yhdessä parantelemme itseämme. Minä murtumaa kädessä ja Koda hiivatulehdusta suussa.

Minun hoitooni kuuluu käden liikeratojen jumppaamista, mutta en vielä saa nostella kädellä mitään. Olen myös yrittänyt lisätä maitotuotteita siinä toivossa, että ne edesauttaisivat luutumista. Tässä ei oikein muuta mahda kuin odotella ja toivoa parasta.

Kodan hoitoon taas kuuluu lääkitystä ja eritoten suoliston toiminnan tasapainottamista. Tällä hetkellä syödään tulehduskipulääkettä ja ollaan kaksi viikkoa maitohappobakteerikuurilla, joka on suositeltavaa tämmöisissä hiivaoireilussa. Lisäksi kahden viikon ajan sivellään ikeniin kerran päivässä dentiseptiä, jolla on desinfioiva vaikutus bakteereja ja sieniä vastaan. Toivotaan, että näillä päästään hiivasta eroon, eikä se pääse aiheuttamaan enempää ongelmia. Onneksi Koda on kuitenkin täysin normaali iloinen oma itsensä, joten meidän sairastuvassamme säilyy joka tapauksessa positiivinen mieli. Kyllä tämä tästä!

Tämän vuoden tavoitteet

Ajattelin nyt ihan itseänikin varten rustailla ylös meidän vuoden 2017 tavotteita ja suunnitelmia. Samalla näistä näkee ainakin näyttelyiden osalta, missä meihin voi törmätä kehän laidalla. Sen pidemmittä löpinöittä käydään suurimmat suunnitelmat läpi.

Käden kuntoutus

Ennenkuin päästään koiramaisiin tavotteisiin, näyttelyihin yms. Niin täytyy muistaa, että ihan ykkös tavoite on nyt saada tämä vasen käteni toiminta kuntoon, että pääsen takaisin töihin ja niihin näyttelykehiinkin. Pientä parannusta on tapahtunut, mutta vielä ollaan hyvin kaukana kädestä, jolla voisi arjen askareita normaalisti tehdä. Parin viikon päästä on kontrollikäynti ja röntgenkuvat ja katsotaan mitä sieltä sanotaan.

Säästäminen

Suurimpana haaveena itselläni tällä hetkellä siintää omakotitalo. Se ei tule toteutumaan vielä tänä vuonna, mutta säästäminen sitä varten on aloitettu. Säästämme rahaa ASP-tilille vähintään 2vuotta, niin voimme saada asuntoa varten ASP-lainaa. Itselle tämä säästäminen on nyt iso juttu, koska aijon tosissani nipistää kaikista mahdollisista menoista, että säästötavoitteet tulevat täytettyä ja jonain päivänä pääsen vihdoin asustamaan omaan omakotitaloon.

Näyttelyt

Nyt tuntuu tyhmältä kirjoitella näyttelyistä tuon äskeisen tavoitteen jälkeen. Ovat ehkä hieman ristiriidassa keskenään, mutta aivan kaikesta en aijo luopua rahan säästämisen takia. Edes muutamat näyttelyreissut on pakko saada tehdä Rukan kanssa tänäkin vuonna, vaikka rahanmenoahan se on. Ajattelen kuitenkin, että kyllä siinä elämässä pitää pystyä tehdä asioita joista tykkää, sen säästämisen ohellakin. Ainakin jonkun verran. Siispä tältä näyttää näyttelykalenterimme tällä hetkellä, mutta joutuuhan noistakin karsimaan. Vielä en ole päättänyt mistä kaikista.

(C) Oona Heikkinen

RN Puolanka 6.5

RN Suomussalmi 10.6

RN Haapajärvi 17.6

KV Ylivieska 9.7

RN Kajaani 29.7

RN Kokkola 6.8

RN Ristijärvi 19.8

KV Helsinki 8.-10.12

Näyttelyiden lisäksi iso rahareikä olisi vielä Rukan terveystarkit tälle vuodelle. Mutta onneksi tuo ASP-säästäminen ei velvoita säästämään vaikka mitään tiettyä summaa joka kuukausi, vaan joskus voi laittaa enempi, joskus vähempi. Eli kyllä nämä koirajutut on itselle niin tärkeitä ja mieluista puuhaa, että niistä ei lähdetä ihan mahottomia säästämään.

Vaellukset

Hiihtolomalla meidän oli tarkoitus lähteä seuraavalle vaellusreissulle koko poppoo, mutta noh, nyt ei ihan uskalla lähteä yksi kätisenä matkaan. Siispä ei auta kuin odotella paranemista. Ja kun ei yhtään nyt tiedä milloin käsi pelittää kunnolla, niin ei yhtään osaa suunnitella seuraavaa vaellustakaan ja sekös vasta ahistaakin. Noh, ei auta. Toivottavasti kuitenkin tämä vuosi toisi tullessaan edes yhden kunnon vaellusreissun. Nämäkin reissut tosin syövät rahaa, jos matkataan autolla Lappiin päin tms. Mutta edes yksi reissu niin olisin kiitollinen.

Nyt näin kun tuli listattua ne isoimmat suunnitelmat tälle kuluvalle vuodelle, niin on hyvä mainita vielä tähän loppuun, että tänä vuonna aijon yrittää harjoittaa myös enemmän elämistä tässä ja nyt. Minä kun tuumaan olla sellainen ihminen, että herkästi lähden ajatuksissani aina tulevaisuuteen. Vaikka näissä tämän vuoden suunnitelmissakin on tulevaisuutta paljon ajattelevaa säästämistä omakotitaloa varten. Niin kaikki energia ei kuitenkaan saisi kohdistua vain siihen "sitten kun minulla on talo", vaan pitäisi osata kuitenkin keskittyä juuri nykyhetkeen ja ottaa ilo irti jokaisesta päivästä, siitä mitä sulla on just nyt ja olla kiitollinen siitä. Tämä aina välillä unohtuu, mutta onneksi sitä voi harjoittaa.

Ihanaa ystävänpäivää!

Ruka ja Koda lähettävät paljon märkiä pusuja kaikille blogia vielä seuraaville lukijoille näin ystävänpäivän kunniaksi. Samalla pojat toivovat, että teillä olisi aikaa käydä äänestämässä tuota heidän ystävänpäiväkuvaansa Kokkolan Mustin ja Mirrin kuvakilpailussa heidän facebook sivuillansa. Äänestää voit tykkäämällä kuvasta osoitteessa: https://www.facebook.com/mustijamirrikokkola/posts/1263415027082808 . Kiitämme kaikkia suuresti, jotka vaivautuvat auttamaan meitä voittamaan jotain kivaa Mustista ja Mirristä. Kilpailu päättyy 15.2.2017 kello 13:00, joten sinne asti aikaa käydä heittämässä tykkäys kuvalle. Kiitos ja kumarrus!