Äly vai vajaaälyinen puhelin?

Nyt aijon avautua teille kännyköistä. Nimittäin näistä älypuhelimista. Älypuhelin on muuten rasittava termi. Mitä se edes oikeasti tarkoittaa? Nojaa, olkoot.

Minähän edustan tätä vähemmistöä, jolle kelpaa ihan tämmöinen vajaaälyinenkin kapula. Eikös puhelin ole tarkoitettu soittamista ja tekstiviestejä varten? No nykyään tuntuu, että puhelimelta vaaditaan ihan älyttömästi kaikkea muutakin, mutta miksi? Minulle tärkeintä siinä kapulassa on juuri ne perustoiminnot, soittaminen ja viestittely. Miksi ihmeessä minun pitäisi sillä muutakin näpertää?

Ja se älypuhelinten tajuton hinta. Mtv3:n uutisten mukaan suomalaiset pulittivat puhelimistaan viime vuoden aikana keskimäärin 370 euroa. Huhhuh. Tämän hetkisestä kapulastani pulitin huimat 50e. Enkä voisi kuvitella laittavani useampaa satasta johonkin puhelimeen. Vai ovatko ne ylipäätään enää puhelimia? Minusta tuntuu että ne ovat enemmänkin jotain minitietokoneita, kuin kännyköitä.

Tuntuu, että olen näitä ainokaisia, jotka ajattelevat, että kännykän pitää olla kännykkä, eikä mikään sovelluksia täyteen pumpattu iso näyttöinen kapistus. Olen kaveriporukastakin se ainut, joka on "aikaansa jäljessä". Toisaalta se ei minua haittaa, mutta kyllä se tuntuu toisia ihmisiä silmään pistävän, kun kaivan oman puhelimeni esille taskusta, kun se ei mikään kosketusnäytöllinen älypuhelin olekkaan.

 Kuva Googlesta
Minun taskustani siis löytyy tuollainen Nokialainen liukunäyttöinen kapula, joka on minua uskollisesti palvellut jo jonkin aikaa. Parasta siinä on se, kun akku saattaa kestää viikonkin ja ystäväni latailevat omia puhelimiaan tyyliin päivittäin.
Kyllähän tuollakin puhelimella vissiin nettiin pääsisi seikkailemaan, facebookkiin kirjottelemaan turhia päivityksiä, mutta enpä ole kokenut tarvitsevani nettiyhteyttä puhelimeeni laisinkaan. Tietokone on sitä varten, että notkun netissä, ei puhelin.

Tänään ala-asteella (jossa siis työharjoittelussa olen) tuli eräs oppilas kysymään, että minkälainen puhelin minulla on. Kyllä oli kyseisen pojan ilme näkemisen arvoinen, kun esittelin kännykkäni hänelle. "Eiks tos oo ees kosketusnäyttöö?" Ei, ei siinä ole. Hetken poika hiljaisena hämmesteli, kunnes paineli tiehensä.
Kyllä minua vähän kummastuttaa, kun ihan 1-2luokkalaisetkin omistavat tämmöisen uuden uutukaisen puhelimen..

Kun tarkasti oikein miettii, niin enhän minä sitä voi kiistää, etteikö nämä nykyajan kännykät olisi hirmuisen käteviä. Tottakai ne ovat, mutta minulla sattuu olemaan niistä siltikin pahaakin sanottavaa.
Kaikista eniten minua näissä kapistuksissa häiritsee se, miten niiden käyttäjät niihin uppoavat. Tuntuu, että niitä ei voi kädestä laskea hetkeksikään vaan jotakin sillä näprätään taukoamatta. On tuhansia erilaisia sovelluksia, joita siihen saa ladattua ja netissäkin voi surffata missä tahansa ja milloin tahansa.
Olen myös joutunut kokemaan useita tilanteita, jossa joku ystäväni leikkii puhelimellaan niin keskittyneesti, että ei kuuntele minua laisinkaan ja sekös vasta kismittääkin. Puhelin menee toisen ihmisen edelle. Raivostuttavaa.
Noh, eihän näin toki ole läheskään kaikkien älypuhelimien käyttäjien kohdalla. Ei toki. Sitä vain pitää osata käyttää oikein oikeissa paikoissa. Eikä siihen saa uppoutua niin, että kaikki ympärillä tapahtuva unohtuu, vaikka tiedän, että melko koukuttava vehjehän se on.

Saapa nyt nähdä, että miten kauan pysyn tällä linjalla. Vähän alkaa tuntua, että tekis itekki mieli omistaa tuommonen leikkikalu, mutta onneksi ne ovat vielä sen verran kalliita, ettei tule kuuloonkaan tuhlata rahoja moiseen, kun vähemmälläkin pärjää loistavasti!