Se joka väitti, että onnea ei voi ostaa, unohti koiranpennut.

APUA. Nyt se kuume sitten iski, nimittäin kamalin kaikista.. pentukuume! Ja kysynpähän vain, miten voi olla mahdollista, että kuumeilen taas pennusta? Kenties tauti on sellaista sorttia, että kun se kerran iskee, niin siittä ei parane, vaan se aina aika-ajoin näyttäytyy ja nostattaa kuumeen.
Nimittäin minullahan parhaillaan pörrää jaloissa täysin keskenkasvuinen hirviö pentu. Tai noh, eihän se enää ole suloinen pikkupentu.. vaan melko iso poika jo. Huimat 7kk! Mutta jokatapauksessa.. ei minun kuuluisi haaveillakkaan pennusta, voi kamala. Silti ajauduin ihastelemaan Kodan ja Theddyn, sekä parin muun hauvan pentukuvia ja kuolasin niitä pitkän tovin.






Hih, mikä söpöläinen vauva Koda :3 Tuossa iässä Kodaa kutsuttiin nimellä Lirupippeli.

Olen tässä nyt kovasti joutunut pitämään mieleni hallinnassa ja sormeni kurissa, etten ole ajautunut surffailemaan lappalais kasvattajien sivuille. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi, jos sattuisi löytymään joku täydellinen pentue.






Voi hellanlettas miten sulonen pienokainen Theddyki on muka ollu. Se kasvo kyllä aivan liian nopiaa!

Tällähetkellä minun ei tosiaan pitäs unelmoida kolmannesta koirasta, mutta minkäs sille voi? Alitajuntani yrittää kokoajan kehitellä jotain selityksiä, miksi muka voisin ottaa kolmannen koiran. "Siinähän se menisi samalla kun nuo kaksi muutakin" Eijei. Noissa kahdessa on ihan tarpeeksi hommaa minulle, vaikka tosin tuo toinen ei periaatteessa minun olekkaan.




Tuitui mitä vauvvoja! Nämä tollerin alut ovat ystäväni viime keväisestä pentueesta.

On nuo koiranpennut kyllä niin ihmeellisiä sydämenvalloittajia. Ehkä nyt kaikkein viisainta olisi sulkea silmänsä tuollaisilta ylisulosilta pentukuvilta ja keskittyä noihin nykysiin karvanaamoihin. Sallin pentuhaaveiluni sitten vasta parin vuoden päästä (: