Kaikenkirjavia siivekkäitä

Meidän pihassa on käynyt melkoinen kuhina tässä jo parisen viikon ajan. Nimittäin takapihan lintujen ruokintapaikka on ollut kovassa käytössä heti siitä lähtien, kun muistin aloittaa tirppojen ruokinnan. Hyöhenpeitteisille kavereille on tällähetkellä tarjolla talipalloja, sekä kauraa ja kyllä näyttää kelpaavan linnulle kuin linnulle. Vierailijoita on ollut jo laidasta laitaan, talitintistä mustarastaaseen. Itse vielä kovalla innolla odottelisin punatulkkua paikalle. Kenties se sieltä jonain päivänä vielä putkahtaa herkkujen äärelle! 

Minä en ole kylläkään ikinä aikaisemmin ollut näin innoissani lintujen perään, mutta nyt minusta on kehkeytynyt oikea lintubongari suorastaan. Nimittäin jotkut teistä vanhoista lukijoista saattavat muistaa, että olen aikaisemminkin postaillut linnuista. Kyseisessä postauksessa avauduin lintupelostani ja siitä kuinka se jo silloin alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, koska opin tarkastelemaan näitä kauheuksia linssin läpi. Nyt tästä lintukammo postauksestani on kulunut jo n. 8kk ja voin kyllä iloisena todeta, että hurjasti on pelkoni vähentynyt näitä pyrstöisiä kohtaan. Aivan mahtavaa! Ahkerasti olen kuvaillut lintuja ja opiskellut niitä vähän tunnistamaankin ulkonäöltä ja ääneltä, eikä edes kammoksuta. Tosin en minä vieläkään niitä siivekkäitä kovin ihanina pidä, mutta eipähän tarvi enää vapista pelosta, kun lintu lentelee lähellä. 

Minun lisäksi lintujen maailmaan on viimeaikoina perehtynyt kaksi nelijalkaistakin. Nimittäin Theddyn ja Kodan uusi ehdoton lemppari harrastus on lintujen tiirailu ikkunasta. Siinä me kaikki kolme yleensä kyyläilemme lintujen taistelua parhaista ruokapaikoista. On se mukavaa, kun on yhteisiä harrastuksia poikien kanssa!