Ensilumien riemua

Melko monella paikkakunnalla on varmasti jo saatu nauttia/kärsiä (ihan miten kukin asian ottaa) ensilumista, niin myös täällä meillä. Kuten varmasti täällä blogini puolellakin on käynyt ilmi, niin itsehän rakastan lunta ja talvea. Näin ollen ensilumi todellakin sai hymyn huulille. Minun lisäkseni rakkaat lappalaiseni pitävät kovastikkin lumessa touhuamisesta. Käytiinkin eilettäin jo iloitsemassa pienestä lumikerroksesta pellolla koirakavereiden, tolleri tyttöjen Saanan ja Lyylin kera. Riemu oli ylimmillään ainakin meidän Theddyllä. Se nimittäin suorastaan lenteli lumipallojen perässä, kuten kuvista saatattekin huomata. Tuolla otuksella pomppuvoimaa riittää. Olenkin pohtinut, että mahtaakohan sen sukupuusta löytyä kenties jänistä, kaurista vai jopa kengurua?!

Nämä lumet taitavatkin tuolla parhaillaan jo sulailla, mutta toivotaan, että talveksi saadaan sitten kunnon kinokset taas! Isoissa nietoksissa remuaminen koirien kanssa on aivan parasta! Harmi vain, että nuo karvanallet keräävät aina tajuttomat lumipallerot turkkeihinsa, joita sitten saa sulatella oikein urakalla. Mutta niinhän se vähän tuumaa mennä, että ei mitään hyvää ilman jotain huonoa.