Vauhtia piisaa

Tässä hiukkasen mietittyäni totesin, että on näissä tämän talven ilmoissa jotain positiivistäkin. Nimittäin luntahan satelee aina silloin tällöin ja se sulaa yleensä pois yhtä nopeasti kuin tulikin, niin saapahan ainakin riemuita lumen tulosta aina yhä uudelleen ja uudelleen. Eilenkin alkoi yhtäkkiä lumihiutaleita leijaileen ja olin taas ihan yhtä intona kuin aikaisemminkin ja heti piti päästä lumisateeseen lenkkeilemään. Jälleen kerran sekin lumi katosi yhtänopeasti kuin tulikin, tosin eihän sitä paljon yhtään tullutkaan. No joka tapauksessa! 

Tosin kyllä sitä jo kovasti haluais niitä kunnon lumihankia päästä ihastelemaan. Surettaa kyllä kovin, jos semmosia ei koko talvena kerkeä tulla ja multa jää kokonaan testaamatta mun joululahjaksi saamani lumikengät. Ihan typerää jos joudun odotella seuraavaan talveen, että pääsen niillä kulkemaan. Tai eihän sitä tiedä jos sillonkaan! Höh.. en nyt tiiä onko näissä ilmoissa sittenkään mitään hyvää, vaikka väkisin yritän jotain semmosta keksiäkin..

Mutta se, mikä minut varsinaisesti toi tänne blogin puolelle tänään oli se, että ajattelin ilahduttaa teitä poikien painimatseilla ja juoksukilpailuilla. Nimittäin videoiden merkeissä. Ensimmäinen videokooste on eilisen lenkiltä ja toinen on tämän päiväiseltä, jolloin muistin ottaa matkaan frisbeenkin. Tälläkään kertaa vauhtia ei puutu.. !

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen

Pöö! Minä täällä taas... Oonpas ollu ahkera postailija viime päivinä. Noh, ei kai se mitään tai ketään haittaa jos rustailen tänne päivittäin.

Tänään ollaan saatu iloita kunnon lumisateesta. Vihdoin. Jiiihaa! Koiratkin niin riemastuivat, kun sai taas temmeltää valkoisessa maassa. Tottakai piti sitten lähteä koirien, sekä rakkaan siskoni kanssa nautiskelemaan lumen tuprutuksesta ulkosalle. Mentiin meren rantaan kera kameran, joten muutama kuvakin tuli siis näpsittyä. 

Hmm... Tässä kun tarkemmin aloin noita ylläoleviakin kuvia tarkastelemaan, niin hokasin, ettei me siskon kanssa kyllä näytetä lainkaan siskoksilta. Ollaan täysin erinäköisiä. Se on jännä, kun yleensä sisaruksista löytyy edes jotain samanlaisia ulkonäöllisiä piirteitä. Meistä niitä kyllä saa etsiä, jos niitä edes onkaan. Saa hihkaista, jos löytää meistä joitain samanlaisia piirteitä. 

Mutta tosiaan.. tuota valkoista ihanuutta satelee yhä lisää ja hyvä niin. Toivottavasti ei vain kerkeä sulaa pois. Kiitos!

Luminenut ilakoi

On ollut ihanan luminen viikonloppu. Koirien kanssa ollaan kyllä saatu remuta lumisilla pelloilla oikein sydämiemme kyllyyksistä. Eihän sitä malta edes sisälle palata kun ulkosalla olis niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. 

Koiria on ollut ihana kuvata lumisessa maastossa. Jotenkin ne sopivat sinne niin hyvin. Harmi vaan, että kamera ei ole yhtä innoissaan talvisista kuvista, mutta hyvin se on jo pari edellistäkin talvea ja paukkupakkasia kestännyt, joten pointsit sille! 

Saatatte muistaa, että pari postausta sitten valitin, kun olin taas saanut kunnon räkätaudin. Noh, vieläkin on kyllä pää täynnä räkää ja muutenki kovin tukkonen fiilis, mutta ei sitä malta olla lenkkeilemättä koirien kanssa, vaikka ehkä pitäisi, jos haluaisi kunnolla parantua. Siitä herääkin kysymykseni teille muille, jotka koiria omistatte...

Miten hoidatte koirien lenkityksen, jos itse olette sairaana?

Meillä menee yleensä niin, että jos olen oikein kamalan sairas, etten yksinkertaisesti kykene viemään koiria ulos, niin silloin joku muu perheen jäsen käyttää pojat pissillä ja vähän lenkilläkin. Eli minulta kyllä näitä apureita löytyy, mutta silti en malta olla liian kauan pois koirien lenkitysten parista, vaan palaan lenkkeilemään heti kun vain kykenen, vaikka tauti vielä vähän jylläisikin. Ja sehän saattaa olla huono juttu, tiedän. Mutta miten te, joilla ei ehkä ole näitä apureita käytettävissä kun sairastutte?  Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, miten eri koiraihmiset toimivat sairastuessaan. 

Valkea maa

Täälläpäin ainakin on todella kaunis sää ulkona tänään. Hieman tuuli tuivertaa, mutta aurinko valaisee pilviharsojen takaa taivaan kauniiksi ja lunta on satanut jälleen kerran ainakin sen verran, että maa on valkoisenaan. Niin kaunista. Nyt toivokaamme, että sitä lunta alkais tuprutella lisääkin, eikä tää nyt taas katoais mihinkään. 

Käytiin äskettäin koirien kanssa temmeltämässä mökin pihalla. Theddy pääsi ekaa kertaa leikkauksen jälkeen kunnolla vapaana riekkumaan ja voi sitä ilon määrää. Se oli kuin pommi joka räjähti joka suuntaan, kun se kuuli sanan "vapaa". Koda raasu ei ollut kovin mielissään kaverinsa totaalisesta sekoamisesta, sillä Theddy runnoi sen jalkoihinsa aikalailla. Koda on niin herkkis, että se sitten suuttui ja meni mökin portaille  turvaan istumaan loppu ajaksi ja antoi hurrikaani Theddyn riehua yksikseen. 

Noh, nyt on enimmät paineet purettu Theddyltäkin ja se voi taas hyvillä mielin vetää sikeitä tuossa jalkojeni juuressa. On se vaan eri epeli täytyy myöntää! Sen kanssa ei koskaan ole tylsää. 

Lunta tupaan!

Tänään ollaan saatu poikien kanssa nauttia oikein urakalla pienestä lumi määrästä, joka oli viime yönä peittänyt maan. Kyllä nuo valkeat maisemat ovat vain hurjan kauniita ja niitä kelpaa ihastella. Oltiin pitkällä metsälenkillä riekkumassa sydämiemme kyllyyksistä, sillä Theddyllä oli tänään päivällä kastrointi, joten otettiin aamulla kaikki ilo irti lumisesta metsästä.

Theddystä ei taida nyt muutamiin päiviin olla riekkumaan tuolla ulkona. Sääliksi käy, kun poika on niin hirmuisen energinen tapaus ja nyt se tuolla makaa tötterö päässä kipeänä ja surullisena. Voi kun se tokenisi pian ja pääsisi taas juoksemaan vapaana ja pirteänä. Niin ja toivottavasti leikkuu nyt sitten auttais meidän arkea naisten hurmurin ja suuren egon omaavan Theddyn kanssa, ettei ihan turhaan oltais pulitettu tästä "huvista" kolmea sataa euroa (tosin tuo hinta sisälsi myös rokotuksen). Peukut pystyyn siis!

Ensilumien riemua

Melko monella paikkakunnalla on varmasti jo saatu nauttia/kärsiä (ihan miten kukin asian ottaa) ensilumista, niin myös täällä meillä. Kuten varmasti täällä blogini puolellakin on käynyt ilmi, niin itsehän rakastan lunta ja talvea. Näin ollen ensilumi todellakin sai hymyn huulille. Minun lisäkseni rakkaat lappalaiseni pitävät kovastikkin lumessa touhuamisesta. Käytiinkin eilettäin jo iloitsemassa pienestä lumikerroksesta pellolla koirakavereiden, tolleri tyttöjen Saanan ja Lyylin kera. Riemu oli ylimmillään ainakin meidän Theddyllä. Se nimittäin suorastaan lenteli lumipallojen perässä, kuten kuvista saatattekin huomata. Tuolla otuksella pomppuvoimaa riittää. Olenkin pohtinut, että mahtaakohan sen sukupuusta löytyä kenties jänistä, kaurista vai jopa kengurua?!

Nämä lumet taitavatkin tuolla parhaillaan jo sulailla, mutta toivotaan, että talveksi saadaan sitten kunnon kinokset taas! Isoissa nietoksissa remuaminen koirien kanssa on aivan parasta! Harmi vain, että nuo karvanallet keräävät aina tajuttomat lumipallerot turkkeihinsa, joita sitten saa sulatella oikein urakalla. Mutta niinhän se vähän tuumaa mennä, että ei mitään hyvää ilman jotain huonoa.