2. huhtikuuta 2015

Potilas

Moi. Oon niin väsynyt. Silmät on ihan killissä nytkin, mutta oli vaan pakko tulla päivittelemään teillekin vähän tilannetta. Oon ollu nyt siis koko viikon kipeenä ja poissa töistä. En muista millon oisin ollu oikeesti näin tautinen. No okei, ehkä sillon kolme vai neljä vuotta sitten, kun sairastin pusutautia. Nyt siis oon kuumeillu välillä aika rajustikin. Eräänäkin yönä hourailin täällä 40 asteen kuumeessa ja silloin en tosiaan tiennyt edes missä oon. Olin ihan ulapalla. Kuumeen osalta tää tauti alko jo helpottaa eilen, mutta yskä paheni aivan tajuttomaksi. Se on repinyt ja raastanut mun kurkkua ja keuhkoja niin, että mun puhe kuulostaa tällä hetkellä ihan hirveältä pihinältä ja narilta, ja niidenkin äänien tuottaminen on tuskaa. 

Eilen illalla tuntu olevan hengenlähtö oikeasti lähellä, kun hirmuisen yskänpuuskan jälkeen tuntui, että henkitorvi meni jotenkin tukkoon ja en vaan saanut vedettyä henkeä hetkeen ollenkaan. Päässä alko jo sumeneen ja päässä kävi ajatus "tässä tää nyt sitten oli", kunnes yhtäkkiä sainkin rääkästyä henkeä. Voin kyllä kertoa, että en oo ikinä säikähtäny noin paljoa. Hieman pelotti mennä tapahtuneen jälkeen nukkumaan, ja olinkin aikeissa lähteä päivystykseen, mutten sitten jaksanut... Jäin siis kotia nukkumaan ja onneksi hengittäminen helpottui kuin rauhoittui nukkumaan. 

Aamulla sitten soittelinkin TK:seen, josta minut ohjattiin heti päivystykseen ja siellä viettelinkin tänään sitten suurimman osan päivästäni, kun musta otettiin kaikki maholliset verikokeet ja testit, joista kaikkien tuloksia en vielä edes tiedä, mutta ilmeisesti siis influenssa mulla tässä on ja ei auta kun lepäillä ja popsia puranaa. Kamalaa.

Mulla on jotenkin nyt ollu suunnattoman pahamieli, kun poikaystävän on joutunut hoitaa kaikki. Kotityöt, koira, kaupassakäynnit, ruuanlaitot... Oon ollu ite ihan sänkypotilas kokoajan, eikä oo vaan ollu voimia auttaa missään. Poikaystävä ansaitsis kyllä vähintäänkin jonku sankarimerkin kyllä. Niin reippaasti se on kaikki hommat hoitanu ja jaksanu muaki vielä hoitaa parhaansa mukaan. On se vaan mahtavaa, että on löytänyt tuommoisen kultakimpaleen tuohon rinnalle. Täytyy kyllä keksiä jotain super kivaa palkkiota sille kunhan tästä tervehdyn. 

Suunnattoman pahamieli on tullut myös siitä, että on joutunut olemaan pois töistä. Ne mun kaksi omahoidettavaa lasta aloittivat tälläviikolla hoidon, mutta mä oon ollut kipeenä. Toivottavasti ne on kuitenki ollu reippaita ja päässy hyvin tutustumaan sitten muihin hoitajiin. Mutta eihän näille sairastumisille vaan mitään voi. Tämä on elämää.

Nyt mulla on kyllä onneksi aikaa parannella itteeni rauhassa. Töihin menen seuraavan kerran vasta ensi viikon keskiviikkona. Harmittaa kyllä, kun kaikki meidän vaellussuunnitelmat poikaystävän kanssa kariutui jälleen kerran, mutta eipä sitä sairaana voi mihkään lähtiä. Saa nähä millon seuraavan kerran tulee edes mahdollisuus lähteä. Hmh. Piru vie.

Sen ajan mitä tässä oon sairastellessa valveilla pystynyt olemaan, niin olen käyttänyt aikalailla kokonaan vain tv:n katseluun. How I Met Your Mother on pyörinyt varmaan kaikista eniten ja sitten Temptation Island Suomen jaksot on tullut kahlattua läpi. Niin ja lisäksi olen viihdyttänyt itseäni näillä #vainpihlajakatujutut kuvilla. Hulvattoman hauskoja lähes kaikki! 

Kuvaa hyvin mun sairastelu fiiliksiä!
Salkkarit logiiggaa parhaimmillaan!
Lähdenkin tästä takaisin tuonne petiin. Antakaa anteeksi kenties sekava teksti ja kirjoitusvirheet. Rivit hyppii silmissä ja tekstin tarkistamisestakaan ei oikein tule nyt mitään. Palaillaan hieman terveempinä aikoina! Koittakaahan te pitää ittenne terveinä, ja nauttikaa munkin puolesta jos terveinä ootte. Heipparallaa.

4 kommenttia:

  1. No jopa on sitkeä tauti iskenyt :( Paranemisia! Tiedän hyvin tuon huonon fiiliksen siitä, kun kumppani joutuu hoitamaan kaiken. Mutta ajattelepa asiaa toisin päin. Jos hän olisi kipeä, niin varmasti ihan yhtälailla hoitaisit kaikki hommat, etkä vaatisi mitään erityispalkkiota hänen "hoitamisestaan". Kyllä se siitä! Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeä tauti tosiaan... En tiedä joutuuko tässä jotain yskänlääkettä seuravaaksi lähteä ostamaan, en kyllä oikein niiden tehoihin luota, mutta pakko kohta jotain kokeilla, kun tuntuu, että kurkku on ku hiekkapaperia tän yskimisen takia... :s
      Ja aivan tottahan tuo on mitä sanoit. Kyllä sitä kumppania vain hoitaa ihan ilman mitään palkkioitakin.

      Poista
  2. Koitas nyt parantua siellä. ;______;

    Ei perkele kuolin tolle Sergeille. XDDD Aahh miten tyhmiä ja hyviä noi muutki tuol oli eijeijeijie päivän naurut. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, mahtavaa, että joku muukin kuolee noille kuin minä :DD Niin typeriä, mutta silti niin parhaita!

      Poista