Maasta se pienikin ponnistaa!

Päätin jo aikaisemmin, että ensimmäisissä postauksissani esittelisin tarkemmin koiriani ja pikkumies Theddyn ihan ensin. Keräilin jo matskua eilen valmiiksi, että tänään pääsisin kasaamaan ne kaikki suoraan tänne. Suunnittelin jo miten kehuisin pikkumiestä teille, kuinka ihana nallekarhu se onkaan, mutta äskettäin lenkillä tulin aivan toisiin ajatuksiin. Koko alku matkan päässäni jyskytti vain yksi ajatus "Miten voi koira olla noin kamala?". Theddy kisko remmissä minkä jakso ja sai hirmuset huutoraivarit jokaiselle vastaan tulijalle. Miten tuo ipana osaakin olla noin ailahteva käytökseltään. Välillä mennään lenkillä täydellisyyttä hipoen ja yhtäkkiä kaikki on yhtä tuskaa sen kanssa lenkkeilessä. Mutta eihän se vaadi ku reeniä ja reeniä, nii kyllä tuostaki kunnon koirakansalaisen saa koulittua. Välillä on kyllä ihana lohduttautua ajatukseen "Koda on mun oma koira, Theddy ei." Koda kun taas on niin helppo ollut aina ja Theddy aivan toista maata.

Tottakai Theddyssäkin on paljon hyvää, vaikkakin sitä parhaiten kuvastaa nimitykset; riiviö, hulivili, piru, kauhukakara, termiitti, huligaani ja muut vastaavat. Tosin yleensä tuttujen ja ohikulkijoiden suusta kuulee: "Eihän noin suloinen nallekarhu voi olla kamala." Tottahan se on, tuo pikkuhirviö osaa tekeytä suloiseksi lappalaislapsukaiseksi liiankin hyvin.. 

Theddyn hyviä puolia on ehdottomasti sen innokkuus, rohkeus ja valtava tekemisen halu. Motivointi on hirmusen helppoa ja namin avulla sen saa tekemään lähes mitä vain. Se alkaa oikein hehkua kun se näkee namipussin ja naksuttimen ja tajuaa "Jes! Nyt opetellaan jotain uutta!". Ja ihan fiksu kaverihan se sinäänsä on. Monien tempujen ideat opitaan muutamassa minuutissa.
Lisäksi hyviin puoliin lukeutuu se, että Theddyä uskaltaa ja pystyy hyvin pitämään vapaana. Nimittäin itselläni on ollut ihanteena koirien suhteen se, että luonnossa pystytään liikkumaan ilman karkailua ja onneksi se luonnistuu Theddyltä moitteettomasti (ainakin toistaiseksi...). Saa nähdä mitä luoksetulot on siinä vaiheessa kun poika kasvaa, mutta toivotaan parasta.
Tästä lappalaisen alusta kyllä sais varmasti loistovan harrastuskoiran, nimittäin energia ei varmastikkaan loppuisi kesken, sen verran täpäkkä ja innokas otus tämä on. Saa nähdä innostuuko sisko sen kanssa aloittamaan agiliitelyä sitten tulevaisuudessa, kovasti on ainakin sitä miettinyt.

Mutta asiasta kolmanteen. Voisin hieman jaaritella tästä ikuisuus aiheesta, "Voi miten aika rientää." Nimittäin huomenna tämä riiviö täyttää puolivuotta! Mihin hukkaan se aika onkaan valunut? Tuntuu aivan kuin tämä uusi pentu olisi vasta tullut taloon ja pissinyt joka nurkkaan ja roikkunut housun puntissa ja kompastellut pentumaisesti. Nyt se on jo iso poika, joka osaa hyvin sisäsiisteyden salat (nyt kun menin näin sanomaan/kirjoittamaan, niin mistä vetoa, että kohta on kuset lattialla..) ja osaa jopa jalkaakin nostaa kuseskellessaan, ja muutenkin se on jo ulkonäöllisestikkin tosi aikuismainen. Niin se pentu aika vaan hurahtaa ohi, mutta onhan se vielä samanlainen hassuhömelö kuten tullessaankin.



Tuossa vähän kuvaa Theddyn kasvusta ja kehityksestä.

Theddyn energisyyteen vielä palaten, onhan se myös osakseen huono puoli. Luovuus joutuu koetukselle kun ipanalle saa olla kokoajan keksimässä uutta kivaa tekemistä ja touhuamista. Kaiken maailman aktivointipelitkin se jo suorittaa alle minuutin, eikä niissä ole enää mitään jännää. Koda kun taas ei ymmärrä niiden päälle mitään. Että siinä mielessä hirmusen paljon vaativampi persoona tämä on Kodaan verrattuna.

Mutta tämän enempää turisematta voisin tähän loppuun lyödä vielä vähän videon pätkää Theddyn eilisistä temppuiluista. Ja blogia lueskellen pääset seuraamaan Theddyn kehitystä ja kasvua tästä vielä eteenpäin ja jännittäen mitä siitä oikein kasvaa!