Ranuan maisemissa

Taas yksi ihana reissu takana. Kävästiin siis pikkusiskoni, sekä poikaystäväni kanssa viettämässä pientä lomaa Ranualla. Meillä oli sieltä vuokrattuna soma mummonmökki rantasaunalla järven rannalla. Ihana paikka, eikä se mäkäräisten ja hyttysten määrä nyt niin haitannut loppupeleissä, vaikka niitä oli kyllä ihan vaikka jaettavaksi asti. 

Noiden kolmen vuorokauden aikana löhöiltiin ja herkuteltiin, käytiin tsekkaamassa Ranuan eläinpuisto (josta aattelin tehdä postausta vielä myöhemmin erikseen), veneiltiin ja kalasteltiin, istuttiin notskin ääressä makkaroiden kera, pelailtiin mölkkyä ja korttia.. ja mitähän vielä. Tuommoista perus kivaa mökkeilyä. Säätkin oli ihan jees. Välillä oli vähän pilvisempää, mutta välillä sitten ihan kunnolla aurinkoistakin. 

Reissun ehdottomasti parhaasta hetkestä mun täytyy koittaa kertoa teille sanoin, koska yhtään kuvaa siitä ei valitettavasti tullut, nimittäin juuri sen ainoan kerran kun jätin kameran sisälle mökkiin, niin koitti tämä ihana hetki. Siis kuvitelkaas...

Kaunis ilta-aurinko heijastuu peilityyneen järven pintaan. Soutelet tämän kaiken kauneuden keskellä hiljuksiin kaikista rakkaimpasi kanssa. Pari lintua vielä sirkuttelee sielä sun täällä. Yhtäkkiä huomaat kuinka saukko lipuu järven lävitse. Okei, no ensin tietysti kiroat omaa typeryyttäsi, koska jätit kameran mökkiin, mutta pienen v*tutus hetken jälkeen nautit vain tilanteesta. Kaikki näyttää ja kuulostaa niin kauniilta. Tätä on nauttia luonnosta täysin rinnoin. Ja kun palaatte veneellä takaisin rantaan, kuulette metsiköstä rytinää. Pian sieltä ilmestyy yksinäinen poro pällistelemään teitä hetkeksi ja jatkaa sitten matkaansa. Jälleen kerran kiroat kameran puuttumista, mutta olet silti onnellinen, että tämä hetki jää kauniina kuvana omaan mieleesi.

Tosiaan ihanan rentouttava reissu oli kyllä. Näillä eväillä sitä jaksaakin huomenna aloittaa uudet kesätyöt. Seurakunnan lastenohjaajan pesti loppui ja nyt mulla alkaakin sitten toinen kesätyöni, eli vanhusten viriketoiminnanohjausta. Saas nähä. Ikinä aikaisemmin en ole vanhusten kanssa työskennellyt. Toivottavasti on mukava paikka, että siellä viihtyy koko heinäkuun. Jäi kyllä taas niin haikea mieli lähteä tuolta seurakunnalta, koska se on niin huippu paikka.  Noh mutta, katsotaas mitä huominen tuo tullessaan! Palaillaan astialle seuraavan kerran niissä eläinpuisto tunnelmissa.