Töitä, töitä ja töitä

No terve! Täältä kirjoittelee "raskaan" työn raataja, jolla ei kertakaikkiaan ole irronnut aikaa blogille koko kuluneella viikolla, johtuen ihan vain työn teosta. Tuntuu todella omituiselta, kun en ole kerta kaikkiaan ehtinyt edes pistäytymään blogin puolella koko viikkoon ja edellisestä postauksestakin on jo kahdeksan päivää! Sitä kun on tottunut siihen, että ehtii postailla lähes aina joka toinen päivä. Mutta tosiaan kulunut viikkoni on ollut hyvin työn täyteinen, mutta nyt sunnuntaina saan onneksi viimein hengähtää ja levähtää. Vietin työviikon eräällä päiväkodilla parissakin eri ryhmässä ja päivät olivat kyllä mielenkiintoisia ja vauhdikkaita. Lapset olivat jotenkin tosi levottomia, varsinkin pienimmät. Johtui ilmeisesti siitä, että siellä on ollut nyt tosi paljon eri sijaisia ym. Noh, jaksoin painaa töitä siellä ja illat vierähtivätkin sitten vain koiran ulkoilutuksen ja nukkumisen parissa. Perjantain työpäivän jälkeen en suinkaan päässyt nauttimaan viikonlopusta, vaan lauanatai aamuna heräsin 4.30, jotta ehtisin ajoissa tekemään 10h työpäivän eräässä perheessä hoitaen neljää lasta. Voin sanoa, että kun sieltä eilen kotiin selvisin niin olin ihan tööt, mutta sitten pitikin heti vain napata koira kotoa mukaan ja lähteä ulkoilemaan. Tämän uurastuksen jälkeen palkitsin itseni pizzalla...!

Tosiaan kyllä se pitkä työviikko tuntui hyvin raskaalta, kun on jo niin pitkään lusmuillut työttömänä tai tehnyt pari hassua vuoroa silloin tällöin. Siinä nämä vuokratyöt ovat kurjia, kun ei tule semmoista tiettyä rytmiä, eikä koskaan voi tietää milloin on töitä ja milloin ei. Mutta ei auta valittaa. Onpahan ainakin jotain hommaa silloin tällöin!

En muista olenko koskaan ollut niin väsynyt kuin tällä kuluneella viikolla. Oli hassua huomata miten väsymys vaikuttaa minuun niin paljon. Olin hurja äkäpussi, sekä hirmuinen itkupilli. Tiputin vahingossa lemppari suomenlapinkoira mukini lattialle, niin että siitä hajosi kahva. Noh, aloin itkeä pillittämään kuin pikkuvauva. Siis ihan oikeasti! Tuon väsymyksen lisäksi mulla oli kyllä tosi flunssanenkin fiilis taas. Aina kun menen uuteen päiväkotiin niin se iskee. Tulee kurkku kipeäksi ja nokka vuotaa ja mitä nyt muuta perus flunssan oireita. Inhottavaa. 

Onneksi kulunut viikko tarjosi myös loppuviikosta hieman piristystäkin. Tätä piristystä tarjosi Nintendo uusilla peleillään, joihin oli poikaystävän kanssa pakko upottaa mukavasti rahaa. Vielä en ole kovinkaan paljoa kerennyt näihin syventyä, mutta tämän sunnuntain vapaapäivän aijon kyllä pyhittää Pokemonille ja se on varma! Meillä poikaystävän kanssa Pokemonin peluu "rituaaleihin" kuuluu aina tee. Siispä nyt on kaapit täytetty erilaisilla teemauilla, joten ei muuta kuin peli käteen ja pelaamaan!