30. lokakuuta 2015

Luonnon omaa taidetta

Tänään metsässä oli kaunista. Tai ainahan metsässä on, mutta tänään sieltä löytyi jotain spesiaalia. Nimittäin metsä oli kauttaaltaan kauniin valkoisen nauhan peittämää. Kaunista vai mitä?

 photo _DSC6629_zpse00irfjh.jpg  photo _DSC6612_zpsqo54rahh.jpg  photo _DSC6626_zpsmca2atyp.jpg  photo _DSC6632_zpstqukitas.jpg

Näiden kauniiden valkoisten nauhojen keskellä saimme lenkkeillä poikien kanssa tänään kaikessa rauhassa, koska vapaapäivä. Ihanaa. Mieli lepäsi metsässä, ja koirat remusivat onnensa kukkuloilla, kuten aina, kun saavat vapaana kirmata metikössä. Minä yritin vähän kuvia räpsiä, mutta nimenomaa vain räpsiä, koska tuntuu, että kaikki mun valokuvaustaidot on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja iän ikuisen vanha kamerakin tympii käsissä ja uudesta on aivan turha edes haaveilla. Tili nimittäin tyhjenee aika nopeaa kun lyhyen ajan sisään hankkii koiranpennun, auton ja ties mitä muuta hintavaa. Noh, ei auta kitistä. Täytyy vaan ruveta säästökuurille!

Joka tapauksessa tuolla pöpelikössä aamupäivästä tepastelimme tyytyväisinä, kunnes yhtäkkiä Koda ampaisee täyteen juoksuun haukkuen. Säikähdin kovasti ja karjaisin Kodaa nimeltä, jolloin koira pysähtyi polulle ja tuijotti metsään muristen. Komensin Kodaa tulemaan luo ja se juoksi luokseni vähintäänkin yhtä nopeaa, kuin oli lähtiessäänkin ampaissut. En nähnyt itse missään ketään, enkä kuullut mitään. Muihin lenkkeilijöihin olen pariin otteeseen tuolla metsässä törmännyt, mutta yleensä ihmiset käyttävät polkuja, eivätkä umpi metsässä kävele, kuten tämä joka oli Kodan huomion herättänyt. Koda ei muutenkaan käyttäydy noin, jos se vapaana ollessaan näkee toisia lenkkelijöitä. En siis usko, että siellä ketään ihmistä kulki. Sydän alkoi itsellä tykyttää siihen malliin, että nappasin koirat nopeasti hihnaan (tai no Ruka meni vapaana edelleen, koska kulkee nopeammin ja sujuvammin irti kuin hihnassa) ja lähdimme kiireen vilkkaa kohti autoa, jonne tosin oli useampi kilometri matkaa sieltä pöpeliköstä.

Siinä sydän sykkien ja lähes tulkoon juoksujalkaa poistuessamme metsässä "rukoilin" koko matkan, että Kodan haukkuma ja murisema otus olisi ollut karhu, koska itse en niitä pelkää, toisin kuin susia. Selvisimme kotiin ehjin nahoin, mutta luulenpa, etten rohkene enää yksin koirien kanssa metsään mennä. Tämän videon nähtyäni on muutenkin alkanut käydä mielessä, että mitä jos sitä oikeasti joskus susihukkaseen törmäisi tuolla metikössä. Tällä alueella kun niitä kuitenkin liikkuu aika kiitettävästi ja ovat monien koirien kimppuun käyneet. Tässä ihan Kajaanissa en ole kuullut koirien ja susien kohtaamisista, mutta ihan heti tässä lähipaikkakunnilla niitä sitten riittääkin usempiakin tapauksia. Osa koirista on selvinnyt kohtaamisista, osa ei.

Tosiaan mysteeriksi nyt jäi, että mikä siellä metsässä sai Kodan reagoimaan noin, mutta siihen retkemme kyllä päättyi hyvin nopeasti. Voipi olla että varmuuden vuoksi alan metsäretkillä aina kantamaan puukkoa mukana pienenä turvana. Viime viikollakin oli sudet käyneet ihan pihapiiristä nappaamassa suihinsa kaksi koiraa tuossa naapurikunnassa ja tappajasudeksi ristitty varsin isokokoinen susi raadellut kaksi koiraa viimeviikonloppuna, joista toinen selvisi hengissä. Ihmiset täällä pelkää lapsienkin puolesta jo ja ihan ymmärrettävää. 

Mutta tosiaan. Kerkesin minä koiristakin parit räpsyt ottaa, ennen kuin lähdettiin lipettiin.

 photo _DSC6665_zpsajk3lqec.jpg  photo _DSC6683_zpsqxk9v1ue.jpg  photo _DSC6802_zpsoyv1ey23.jpg  photo _DSC6753_zpsefrrujah.jpg  photo _DSC6790_zpszyab2vty.jpg

8 kommenttia:

  1. Upeita kuvia taas :) Siellä on kyllä ihanat maisemat! Vähänkö pelottavaa toi susihomma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Täällä tosiaan kivoja maastoja ja maisemia riittää, kunhan vaan ei noihin susiin törmäisi...

      Poista
  2. Hyi että :D Täälläkin päin oli niitä susia liikkunut ja nyt lenkeillä heti kun koira jää metsään päin tuijottamaan niin me lähdetään kyllä äkkiä pois, ei niinkään omasta puolesta ne elukat pelota mutta minun koiriinhan ne ei kyllä koske. Pitää vaan toivoa että ei tarvi ulkoilla samaan aikaan ja samassa paikassa nuitten susien kanssa, ei sillä että siellä karhujakaan tarvitsisi olla.
    Mutta tosi kivoja kuvia taasen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista :)
      Tosiaan olisi aivan kammottavaa menettää oma koira sudelle :( Harmillisen moni on moisen joutunut tänäkin syksynä kokemaan.

      Poista
  3. Oho! Aika jänniä rihmoja tosiaan, onko tuo jäätynyttä hämähäkinseittiä vai joku luonnon oma jekku? :o Kuullostaa kyllä pelottavalta tuo välikohtaus, mutta voiskos se olla pelkkää pennun intoa? Meillä käy meinaan kissan kanssa ihan kotonakin tollaisia välikohtauksia, missä se ikäänkuin säikähtää jotain tai jää tuijottelemaan pimeitä nurkkia jännittyneenä... Sitten katellaan ukon kanssa kuumotuksissa kaikki kolkat läpi :D Luulisi eläinten kuitenkin säikähtävän vähän kauemmas jos pitää kunnolla ääntä, mutta kyllä mäkin pitäisin korvat höröllä ja tepastelisin vähän varovaisemmin tulevaisuudessa, jos välikohtauksista on jo uutisissa asti :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä en ole ihan varma mitä ihmeen rimoja noi sitten loppupeleissä oli. Ensimmäinen ajatus itselläkin oli, että jäätynyttä hämähäkinverkkoa, mutta sitten mietin, että voiko sitä tosissaan olla noin tajuttoman paljon koko metsä täynnä?!
      Tosiaan pentuhan tuolla metsässä ei mitään nähnyt, vaan tämä vanhempi herra Koda. Pennun pöhinöitä en olisi minäkään ehkä noin säikähtänyt, mutta Koda ei kyllä koskaan reagoi noin vahvasti ihan omiaan. Eli joku kummajainen siellä pöpelikössä oli.

      Poista
  4. Hei ihana uusi ulkoasu! :)

    Ite kerran pelästyin kun olin lenkillä Nanan kanssa ja siellä asuinalueella oli sellainen nurmikenttä jonka takaa alkoi pelto ja sieltä metsä. Oli tosi sumuista ja yhtäkkiä Nana alkoi haukkua ja murista ja sinkaisi eteenpäin ja otin sitten remmistä kiinni ja ihan paniikissa lähdin juoksemaan toiseen suuntaan. Vasta kun pääsin kauemmas huomasin että olin saanut järkyttävät vetopalohaavat remmistä kun paniikissa kiskaisin flexiä (arvet on vieläkin sormissa...). En tajua mitä ihmettä Nana haukkui sillä se ei ollut ikinä tehnyt niin. Peuroja, kettuja ja jäniksiä oli alueella paljon mutta aina kun sellaisia näki Nana oli enemmänkin innoissaan ja "jahtiasennossa" kuin agressiivisena haukkumassa... En koskaan saanut tietää mitä ihmettä siellä oikein oli. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon! :)
      Tosiaan ei Kodakaan reagoi noin vahvasti mihinkään peuraan, jänikseen tai vastaavaan. Että ihan selvästi joku pelottavampi juttu siellä pusikossa lymysi.

      Poista