Jokainen terve päivä on hyvä päivä

Ette uskokaan miten alkoi tympiä tuossa ke-to yönä, kun muhun iski kuin salama kirkkaalta taivaalta armoton oksennustauti. Juuri kun olin selvinnyt edellisestä taudista, siitä influenssasta, niin nyt sitten alettiin oksentamaan oikein urakalla ja kuume nousi yli 39 asteen ja päätä särki niin kovaa, ettei oikeasti ole ikään särkeny. No itkuhan siinä tottakai pääsi. Miten mä voin olla taas sairaana?!

Toisaalta ihan ymmärrettävää. Oon töissä päiväkodissa ja meillä on sieltä ollu lapset nyt tosi paljon oksennustaudissa ja itseasiassa just ne mun omahoidettavatkin sairasti oksennustaudin ja niiden kanssa nyt pari päivää vietin hyvin tiiviisti, joten ihmekös tuo jos tarttuu, mutta tympii kyllä. Onneksi tässä aletaan nyt taas olemaan voiton puolella. Tänään on ruoka pysynyt sisällä, mutta maha kyllä pitää ihan omaa elämäänsä vielä. 

En sitten tiedä miten tässä pitäisi lähteä vastustuskykyä parantamaan. Ei ois kiva kuitenkaan aina sairastaa kaikkia tauteja mitä on vähänkään liikkeellä. Täytyykö tässä alkaa jotain actimeliä syömään ja mitähän muuta sitä keksis?! Vitamiinejä yritän muistaa syödä päivittäin. Tällä hetkellä mulla on semmosia monivitamiini poretabletteja ja d-vitamiineja. Pitäiskö olla jotain muitakin vielä? Liikun säännöllisesti ja nukun hyvin. Hedelmiä ja marjoja tykkään popsia, mutta ruokavalio taitais kaivata kyllä enempi kasviksia. Siinä täytyykin alkaa nyt tsemppaamaan. Kalaakin voisi syödä useammin. Ehkä mä alotan nyt oikein kunnolla vastustuskyvyn kohentamisen!

Mutta niin, ne kengät! Lupasin tulla esittelemään teille mun uudet rakkaus popot, joilla kelpaa kyllä kipitellä tuolla lenkkipoluilla. Aluksihan mä tilasin Salomonilta eräät kengät, jotka eivät kuitenkaan sitten olleet sopivan kokoiset ja ne lähtivät palautukseen. Noh, Prismasta löytyi sitten vähän samankaltaiset Salomonin kenkulit ja sieltä sitten miesten koista löytyi vihdoin omaankin kaviooni sopivat töppöset. Nämä ihanuudet ovat siis Salomonin Speedcross 3 GTX mallia.

Nämäthän on tehty maastojuoksua varten, mutta ajavat asiansa ihan kävellessäkin. Tosi tukevat ja napakat, sekä vettä hylkivät. Näissä on kaikkea mitä minä kengiltä tarvitsen. Niin ja tämmöset pikanauhat oli mulle ihan uus juttu. Kuinka siistiä! Tulee ihan mieleen ne "sairaan nopee ja värikäs" -nauhat sieltä jostain lapsuudesta. Tosi kätevät ja näppärät varsinkin mulle, kun mä onnistun aina normaalit kengännauhat solmimaan miljoonalle umpisolmulle. Nyt ei ole sitäkään ongelmaa enää, kiitos Salomon!

Ensimmäinen lenkkimme yhdessä Salomonien kanssa ei toki sujunut aivan täydellisesti. Sillä tottakai uudet kengät hakivat muotoa jalassa ja hiersivät mulle aivan jäätävän rakon kantapäähän. Siinä ei sitten pariin päivään ollutkaan mitään asiaa laittaa noita kenkiä jalkaan, mutta nyt on onneksi rakko poissa ja voidaan jatkaa yhteisten kilometrien kerryttämistä. Oikein passeli ostokselta vaikuttavat nämä kengät kyllä. Toivottavasi vielä kestäisivät käytössä pitkään, minulla kun on tapana kuluttaa kengät loppuun ihan jo puolessa vuodessa. 

  

Ps. Ihmiset hyvät, arvostakaa ja iloitkaa oikeasti niistä päivistä jolloin saatte olla terveinä, eikä mihinkään paikkaan satu!

Hello boys

Maanantai. Tänään on lennellyt niin monta ärräpäätä ettei oo tosikaan. Voisiko päivä tätä kamalampi ollakkaan?! No okei joo, voisi varmasti hyvin monellakin tapaa, mutta on tämäkin ollut jo hyvin raivostuttava päivä. Veri on kohissut päässä moneen otteeseen lähes räjähdyspisteeseen saakka. Teki jo mieli kirjoittaa otsaan ”räjähdysvaara”, että osaisivat ihmiset olla varuillaan, mutta jätin kuitenkin kirjoittamatta. Haluatteko kuulla mikä kumma on tehnyt päivästäni tänään näin kamalan, että parhaillaankaan en tiedä itkeäkö vai nauraa? Kerronpa joka tapauksessa.

Kaikki alkoi siitä että olin töissä. Yövuorossa. Olin ollut piiiitkän päivän jo lauantaina töissä ja sunnuntaipäivänä en saanut oikein nukutuksi, joten yövuorossa väsytti jo sinne mennessä. Noh, selvisin kuitenkin hyvin ja lähdin tämän 14 tuntisen työpäivän tai siis yön jälkeen ajelemaan kotia kohti ja nukkumaan. En kerennyt nukkua kuin vaivaiset pari tuntia kun heräsin ovikellon ääneen ja rapun kolinaan. Yritin vielä saada unen päästä kiinni, mutta torkahdin vain joksikin kymmeneksi minuutiksi, enkä enää saanut nukutuksi kun niin valtava nälkä kurni vatsassa. Eipä siis auttanut kuin nousta ylös ja käydä tekemässä ruokaa. Tosin ruokavarastot olivat jotenkin ihmeen kummassa päässeet hyvin niukiksi, joten suuhun pantavaa ei oikeastaan ollut kuin yksi päärynä. 

Eteisessä huomasin lappusen, joka oli postiluukusta siis tullut. Se oli ilmoitus siitä, että joku kuljetusfirma oli käynyt ja koittanut tuoda mulle tilaamani paketin, ja että pitäisi soitella heille koska voisin paketin vastaanottaa. Se ovikellon soitto, johon kyllä heräsin, olikin ollut juuri tuo paketin tuoja, mutta en hokannut unen pöpperössä, että se ovikello oli meidän. Luulin, että naapurin. Hehe. No eikun soittoa sinne kuljetusfirmaan ja sieltä sanottiin, että tässä iltapäivän aikana tuodaan paketti kotiin. Jäin siis sitä odottelemaan, enkä päässyt lähtemään kauppareissulle, enkä Kodaa lenkittämään, koska en tiennyt milloin se paketin tuoja taas ilmestyisi. Onneksi kuitenkin tyyppi saapui aika piakkoinkin ja sain pakettini. Se sisälsi tilaamani 155euron lenkkarit Salomonilta. Olin odottanut kenkiä kuin kuuta nousevaa ja seurannut paketin etenemistä netistä, kun se kierteli tyyliin maailman ympäri. Belgiassa, Saksassa ja Tanskassa nuo kenkulit kävivät ennen kuin saapuivat Suomeen. Noh, avasin paketin ja kengät näyttivät todella hienoilta. Sovitin niitä jalkaan ja ai kappas… aivan liian pienet!! Vaikka olin tilatessani mittanauhalla mittaillut jalkapohjiani, että varmasti saisin oikean kokoiset popot, niin ei. Ei mitään jakoa, että olisin niitä pystynyt käyttämään. Eikun takaisin pakettiin ja palautukseen.

Aloin aika kiukkuisena suunnittelemaan kauppareissua, lenkkiä ja postissa käyntiä. Ajattelin hoitaa kaikki yhdellä iskulla. Ottaa Kodan mukaan ja ajaa kaupan pihalle. Käyttää Koda uudessa ympäristössä lenkillä, kipaista kaupassa ja sen jälkeen postissa ja kotiin. Noh, tässä välissä soi taas ovikello. Tällä kertaa tajusin mennä heti avaamaan ja siellä oli taas joku postipoika, joka toimitti erään toisen tilaukseni, Mark Sheppardin hupparin (joka muuten matkalla jäi tulliin ja sain maksella tullimaksujakin). Olin varma, että paita on ihan väärän kokoinen tai muuten kauhea, koska päiväni oli jo muutenkin niin huonosti sujunut. Ihme ja kumma tässä vaiheessa onni kääntyi hetkeksi ja huppari oli mitä ihanin. Rakastuin siihen oitis! Tässä päiväni onnellisin hetki kuvin:

Mielentilani oli siis kohentunut kovastikin tämän uuden hupparin johdosta. Otin Kodan matkaan mukaan ja lähdin aika positiivisin mielin kohti kauppareissua. Alaovelle päästyämme, huomasin, että ulkona sataa kaatamalla. Siispä suunnitelmat uusiksi. En voisikaan käyttää Kodaa ensin lenkillä ja mennä sitten läpimärkänä kauppaan. Siispä ajattelin ensiksi meneväni kauppaan ja sitten lenkille. Kyllä ne ostokset autossa säilyisivät, kun ei mitenkään hirmu lämmin ollut. Noh, autoon mennessä huomasin, että joku neropatti oli parkkeerannut oman autonsa poikittain mun auton taakse, ei siis mihinkään sallitulle parkkipaikalle. Siinä sitten sain hiki ohtalla tuskailla itteni pois sieltä parkkipaikalta ja kyllä kismitti. Teki kyllä niin mieli vaan peruuttaa sen takana olevan auton kylkeen, mutta kaikki lähellä olevat autot selvisivät kolhuitta ja naarmuitta ja päästiin lähölle.

Kauppaksi valitsin Prisman. Joka oli oikeastaan aika huono valinta, koska meillä täällä on tosi iso prisma ja mun hermot tässä tilassa olis kestäny paremmin jotain pienenpää ja nopeampaa kauppaa. Kipittelin kuitenkin prisman toiseen päähän ja menin niistä porttisydeemeistä sisään. Huomasin, että missään ei ollut yhden yhtä ostoskoria. Siinä pääsi kyllä ihan ääneen parit kirosanat kun lähdin raivoissani lompsimaan sinne kaupan toiseen päähän kassoille hakemaan koria. Noh, sain korini ja lähdin täyttämään sitä ostoksilla. Päätin myös käydä vilkaisemassa Prisman kenkätilanteita, koska tosiaan enää en tahtonut netistä kenkiä lähteä tilaamaan. Sovittelinkin siinä sitten lähes 10 eri lenkkarit hikihatussa, kunnes täydelliset osuivat kohdalle ja sain pulittaa niistäkin 130euroa. (Toivottavasti saan sen 155euroa niistä väärän kokoisista takaisin…). Noh, nyt on ainakin hyvät popot, joilla kelpaa kipitellä. Esittelen nämä kaunokaiset teille paremmin seuraavassa postauksessani!

Kun kannoin niska vääränä ostoksiani autolle, niin huomasin, että sade oli lakannut ja ulkona porotti aurinko ihan kympillä. Autoon kun pääsin niin siellähän oli oikeasti jo aika lämmin. Tajusin, etten voinut nyt enää lähteä lenkille ja jättää maitoja ja muita autoon. Oli siis pakko lähteä postin kautta kotiin viemään ostokset jääkaappiin ja pakkaseen.

Postissa ajattelin pyörähtää ihan vain tosi nopeaa, mutta sehän oli minun tuurillani aivan täpöten täynnä väkeä. Siinä meni tovi jonotellessa ja kassalla sain tosi tylyä palvelua. Ei parantanut mielialaani kyllä yhtään. Noh, sain kenkäpaketin palautukseen ja siitäkin jouduin nyt maksamaan yli 20euroa. Mitäpä tästä siis opimme?! Älä tilaa netistä kenkiä.

Kun paketti oli postissa, lähdin kiireen vilkkaa kotiin. Jätin Kodan vielä hetkeksi autoon oottelemaan ja raahasin ostokset sisälle ja supernopeaa heittelin ne kaappiin ja sitten viimein sinne lenkille Kodan kanssa. Tässä vaiheessa mun nälkä oli suunnaton, mutta niin oli Kodan kakkahätäkin, joten lenkille se oli lähdettävä ennen ruuanvalmistustani. Ja tottakai Kodan masu oli jostain mennyt vähän sekaisin ja tyyppi veti kunnon kurat. Lenkin jälkeen en siis päässytkään suoraan ruuanlaittoon, vaan ensin koiran pyllyn pesulle. JEE!

Lopulta sain kuitenkin itseni ravittua ja hieman paremmalla mielellä päätin tulla jakamaan näitä fiiliksiäni tänne. Ja näin loppukevennykseksi täytyy vielä kertoa. Tässä kun olen tätä tekstiä näpytellyt jo tovin, niin äsken onnistuin kaatamaan kahvit tähän tietokonepöydälle. Näppäimistölle ja muuallekin. Oikeasti miksi, miksi, miksi?! Tällä hetkellä vaan itken ja nauran samaan aikaan. Miten niin liika väsynyt? Taidan tästä alkaa hipsiä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla töihin. Näitä tämmösiä kamalia päiviä näköjään täytyy välistä olla, että oppii taas arvostamaan niitä tavallisia ja kivoja päiviä enempi. Toivotan teille kaikille kuitenkin hyviä päiviä tähän viikkoon ja mahtavaa jos jaksoit lukea tän mun koko tunteenpurkaus tekstini. Palaillaan!

Lintubongauskausi korkattu

Näin kevään tullen mulla on hirmuinen kaipuu kotikotiin Keski-Pohjanmaalle. Ihan vain siksi, että muuttolintuja on alkanut saapua taas ja lintubongailu voi alkaa. Mietin tuskissani, että no kuinkas mä täällä kaupungissa mitään lintuja bongaan. Tahdon kotikotiin maalle, jossa sitä merta ja järviä riittää ja sitä myöten myös niitä tirppoja, eli lintuja siis. Noh, päätin kuitenkin tänään vapaapäivän kunniaksi lähteä Kodan kanssa kurkistamaan, että sattuisiko joku tirppa (muukin kuin perus pullasorsa) löytyä tuosta joesta, joka Kajaanin kaupungin läpi menee. Ilokseni jo kaukaa kuulin joutsenten ”kaunista” huutoa ja kiireen vilkkaa loikin joen rannalle kamera kaulassa heiluen. ”JEE. Onhan täällä vaikka mitä tirppoja!” Hihkuin Kodalle, joka tosin ei paljoa linnuista välitä, mutta huutavia joutsenia kyllä seuraa kiinnostuneena.

Sieltä sitten bongailtiin joutsenten ja sinisorsien lisäksi muutama telkkä ja pari lokkia. Ihan peruskauraa siis, mutta voi kyllä oli tämä lintubongari onnellinen, kun pääsi täällä kaupungin keskelläkin tiirailemaan lintujen touhuja ja parit kuvatkin räpsimään. Tosin tuo kuvaaminen ei ihan täydellisesti onnistunut, kun oli melkoinen tuuli eikä kamerajalasta tietoakaan, mutta pitihän sitä jonkinlaiset kuvat kuitenkin ikuistaa ja videon pätkää myös.

Täytyykin alkaa tutkia, josko täältä Kajaanista tai lähimaastoista löytyisi joku lintutorni tai muu lintujenbongauspaikka. Ainakin joku lintuvesiallas on tuolla matkan varrella, kun lähtee täältä Kokkolaan päin. En kyllä yhtään tiedä mikä on lintuvesiallas… mutta kuulostaa siltä, että siellä on lintuja?! Ehkä täytyisi käydä sekin paikka tutkimassa tässä kun kerkiää. Mutta hyvät viikonloput teille kaikille ja minä parhaani mukaan ahkeroin töissä tämän viikonlopun. Palaillaan ja käykäähän toki tekin lintuja bongailemassa!

Rahaa palaa

Pikkuhiljaa alkaa tämä influenssa olla selätetty. Vielä painitaan kuitenkin hirmuisen raastavan yskän kanssa, mutta eiköhän tämä tästä. Hunajaa olen ostanut muka hillitsemään köhää, mutta en kyllä ole vaikutusta huomannut. Ei kai tämä yskä lähde kuin yskimällä. Joten KÖH KÖH vaan sitten.

Ajattelin, että blogiin olisi kiva saada nyt jotain vähän erilaista sisältöä, joten päätinpäs sitten koota tähän vähän mun viimeaikaisia ostoksia, vaikka harvoin tälläistä täällä blogissa teen. Oon kerennyt tässä jo paristakin palkkapäivästä nauttia ja aika tehokkaasti oon tienaamani rahat tuhonnut. On se jännä miten sitä rahaa tuhlaa automaattisesti enempi, kun sitä saa enempi. Ei siis osaa säästää sitä ylimääräistä, vaan automaattisesti keksii muka niin pakollisia ostoksia, joihin ne rahat täytyy kuluttaa. Noh mutta käytettäväksihän se raha on tarkoitettu, joten eipäs murehdita, vaan katsotaan mihin minä olen viimeaikoina rahani upottanut.

 

Ne jotka minua instagramissa seuraavat (@kurttuh), niin ovatkin jo tietoisia noista yllä olevista ostoksistani. Nuo ihanat kenkulit ovat palvelleetkin minua täällä jo monta monta viikkoa. Itseasiassa kuukauden. Tuo toinen ostokseni onkin sitten jo uudempi. Se on minun ja poikaystäväni heräteostos lauantain kauppareissulta. Hups... No mutta pitäähän sitä joka talossa nyt pleikkari olla? Vai mitä?

1. #SPNFAMILY. Ihana Jensen paita, jota odotin kuin kuuta nousevaa. Nyt se sitten roikkuu minun vaaterekissäni. Kuinka ihanaa, vai mitä?! 2. H&Mltä kivat lökärit. Töissä käytän lähes aina lökäreitä, joten niitä ei voi koskaan olla mulla liikaa. Näihin oon kyllä kovasti tykästynyt ja lapset tykkää läprätä noita vetoketjuja, joita noista housuista kyllä löytyy. 3. H&Mltä tommonen yli-iso ohuen ohut neule, joissa hioissa sitten tuommoiset nahka paikat. Aivan oli kiva ostos, varsinkaan kun ei paljoa maksanut. 4. H&Mltä myöskin. Yli-iso gollege, johon oon kyllä ihan in love. Lökäreitten vastapainona töissä tykkään käyttää sitten näitä isoja paitoja ja legginssejä/sukkahousuja. 

Että tuommosiin sitä on laitettu rahaa palamaan. Seuraavaksi ostos listalla ois ainakin uudet ulkoilukengät. Tälläkertaa aijon sijoittaa niihin vähän enempi rahaa, koska yleensä kun oon ostanut näitä tämmösiä 50-80euron ulkoilukenkiä, niin ne ovat kestäneet korkeintaan sen puoli vuotta. Niin jospa sitä nyt panoistais vähän enempi niiden ostoon. Ja mitähän kaikkea muutakin sitä pitäis tai ainakin "pitäis" ostaa. Haha. Saapa nähdä mitä sitä seuraavaksi keksii.

Potilas

Moi. Oon niin väsynyt. Silmät on ihan killissä nytkin, mutta oli vaan pakko tulla päivittelemään teillekin vähän tilannetta. Oon ollu nyt siis koko viikon kipeenä ja poissa töistä. En muista millon oisin ollu oikeesti näin tautinen. No okei, ehkä sillon kolme vai neljä vuotta sitten, kun sairastin pusutautia. Nyt siis oon kuumeillu välillä aika rajustikin. Eräänäkin yönä hourailin täällä 40 asteen kuumeessa ja silloin en tosiaan tiennyt edes missä oon. Olin ihan ulapalla. Kuumeen osalta tää tauti alko jo helpottaa eilen, mutta yskä paheni aivan tajuttomaksi. Se on repinyt ja raastanut mun kurkkua ja keuhkoja niin, että mun puhe kuulostaa tällä hetkellä ihan hirveältä pihinältä ja narilta, ja niidenkin äänien tuottaminen on tuskaa. 

Eilen illalla tuntu olevan hengenlähtö oikeasti lähellä, kun hirmuisen yskänpuuskan jälkeen tuntui, että henkitorvi meni jotenkin tukkoon ja en vaan saanut vedettyä henkeä hetkeen ollenkaan. Päässä alko jo sumeneen ja päässä kävi ajatus "tässä tää nyt sitten oli", kunnes yhtäkkiä sainkin rääkästyä henkeä. Voin kyllä kertoa, että en oo ikinä säikähtäny noin paljoa. Hieman pelotti mennä tapahtuneen jälkeen nukkumaan, ja olinkin aikeissa lähteä päivystykseen, mutten sitten jaksanut... Jäin siis kotia nukkumaan ja onneksi hengittäminen helpottui kuin rauhoittui nukkumaan. 

Aamulla sitten soittelinkin TK:seen, josta minut ohjattiin heti päivystykseen ja siellä viettelinkin tänään sitten suurimman osan päivästäni, kun musta otettiin kaikki maholliset verikokeet ja testit, joista kaikkien tuloksia en vielä edes tiedä, mutta ilmeisesti siis influenssa mulla tässä on ja ei auta kun lepäillä ja popsia puranaa. Kamalaa.

Mulla on jotenkin nyt ollu suunnattoman pahamieli, kun poikaystävän on joutunut hoitaa kaikki. Kotityöt, koira, kaupassakäynnit, ruuanlaitot... Oon ollu ite ihan sänkypotilas kokoajan, eikä oo vaan ollu voimia auttaa missään. Poikaystävä ansaitsis kyllä vähintäänkin jonku sankarimerkin kyllä. Niin reippaasti se on kaikki hommat hoitanu ja jaksanu muaki vielä hoitaa parhaansa mukaan. On se vaan mahtavaa, että on löytänyt tuommoisen kultakimpaleen tuohon rinnalle. Täytyy kyllä keksiä jotain super kivaa palkkiota sille kunhan tästä tervehdyn. 

Suunnattoman pahamieli on tullut myös siitä, että on joutunut olemaan pois töistä. Ne mun kaksi omahoidettavaa lasta aloittivat tälläviikolla hoidon, mutta mä oon ollut kipeenä. Toivottavasti ne on kuitenki ollu reippaita ja päässy hyvin tutustumaan sitten muihin hoitajiin. Mutta eihän näille sairastumisille vaan mitään voi. Tämä on elämää.

Nyt mulla on kyllä onneksi aikaa parannella itteeni rauhassa. Töihin menen seuraavan kerran vasta ensi viikon keskiviikkona. Harmittaa kyllä, kun kaikki meidän vaellussuunnitelmat poikaystävän kanssa kariutui jälleen kerran, mutta eipä sitä sairaana voi mihkään lähtiä. Saa nähä millon seuraavan kerran tulee edes mahdollisuus lähteä. Hmh. Piru vie.

Sen ajan mitä tässä oon sairastellessa valveilla pystynyt olemaan, niin olen käyttänyt aikalailla kokonaan vain tv:n katseluun. How I Met Your Mother on pyörinyt varmaan kaikista eniten ja sitten Temptation Island Suomen jaksot on tullut kahlattua läpi. Niin ja lisäksi olen viihdyttänyt itseäni näillä #vainpihlajakatujutut kuvilla. Hulvattoman hauskoja lähes kaikki! 

Kuvaa hyvin mun sairastelu fiiliksiä!

Salkkarit logiiggaa parhaimmillaan!

Lähdenkin tästä takaisin tuonne petiin. Antakaa anteeksi kenties sekava teksti ja kirjoitusvirheet. Rivit hyppii silmissä ja tekstin tarkistamisestakaan ei oikein tule nyt mitään. Palaillaan hieman terveempinä aikoina! Koittakaahan te pitää ittenne terveinä, ja nauttikaa munkin puolesta jos terveinä ootte. Heipparallaa.

Oli ja meni

Niin mikä? No kevättuulahdus! Se oli ja meni. Täällä Kainuussakin tuo kevättuulahdus käväisi näyttäytymässä nopsaa tuomassa sitä ”jee kesä tulee kohta”-fiilistä, mutta aika äkkiä palattiin takaisin pakkasten pariin ja lumipyryihin. Viime päivät onkin sitten taas nautittu niistä aurinkoisista talvipäivistä, kun pakkanenkin on paukkunut, varsinkin aamuisin. Minua tuo nyt ei niin haittaa, eihän sen kevään nyt vielä olisikaan ollut aika alkaa, vaikka kieltämättä minäkin innostuin kun lämpötilat pomppasivat reippaasti plussan puolelle ja viime kerran Keski-Pohjanmaan reissulla saatiin samoilla lähes lumettomassa metsässä. Otetaan nyt kuitenkin vielä ilo irti näistä selvästi talvisista päivistä, lumesta ja pakkasista. Kyllä se kevät sieltä vielä kerkiää!

Mua vallan kauhistuttaa, kun tämä aika juoksee niin lujaa. Miten ihmeessä tässä perässä pysyy?! Maaliskuukin vetelee jo viimeisiään, apua. Mitä mä oon oikeen kerennyt puuhailla kuluneen kuukauden aikana? Mieleeni ei tule muuta kuin töitä…töitä… ja sanoinko jo töitä? Mullahan on nyt kaksi kuukautta takana tuolla päiväkodissa ja se on ainakin tullut selväksi, että vuoropuolella työskentely vaatii hirmuista joustavuutta ja ei niille omille suunnitelmille kauheasti jää aikaa, mutta ei parane valittaa. Parempi että on töitä, kuin olisi ilman töitä! On ollut puhe, että todennäköisesti saan jatkaa samassa paikkaa vielä syksylläkin, kun mullahan sopimusta oli nyt heinäkuun lopulle saakka. Jatko varmistunee tässä kevään aikana. Kivaa! Kyllä mä viihdyn työssäni ja itseasiassa kokoajan paremmin ja paremmin kun on tullut talon tavat tutuksi ja lapset käy tutummaksi kokoajan niin ja sainhan mä jo kaksi omahoidettavaakin, jotka aloittavat hoidon ensiviikolla. 8kk ja 2 ja puol -vuotiaat. Menoa ja meininkiä tulee siis riittämään heidän kanssaan varmasti tässä alkuvaiheessa ja hoitoon totuttelussa.

Töiden lisäksi sitä ei tule vietettyä kuin ihan sitä normiarkea, jossa ei kyllä ole mitään valittamista, vaikka kyllähän tähän kohta jo jotain pientä piristystä kaipaisi. Siis jotain töistä ja arjesta poikkeavaa tekemistä ja jollain tapaa pään ”nollaamista”. En nyt välttämättä ryyppyreissua kaipaa, mutta ehkä enemmänkin vaellusreissua. Sain onneksi pääsiäiseksi ainakin pe, la ja su vapaaksi. Maanantaista en ole vielä varma. Ehkäpä siis ens viikonloppuna, jos kelit vain sallivat niin lähdettäisiin kunnon eräjormailureissulle. Kodakin tykkäisi varmasti. Saapa nähdä saadaanko aikaiseksi mitään reissua vai jäädäänkö sitä vain pötköttelemään sohvalle uuvuksissa heti kun on vapaata. 

Mutta joo, tämmöistä tänne. Toivottavasti teillekkin kuuluu hyvää! Nauttikaa viikonlopusta ja palaillaan taas.

Ihmisviha

Uutta, odotettua höpinää videolla. Anteeksi muutamasta lipsahtaneesta kirosanasta, mutta tunteella tehty video niin minkäs teet. Videonmuokkauksessa en ole kyllin taitava, että olisin saanut muokattua noiden lipsahtaneiden pahojen sanojen päälle "PIIP" ääntä tms. Ehkä ne eivät nyt kuitenkaan maailmaa kaada. Nauttikaa tai älkää, mutta palaillaan taas. Niin ja rakastetaan toisiamme näistä ihmisraivon puuskista huolimatta! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille teille.

 

Koirankarvoille kyytiä

Meille kotiutui tuossa jokunen aika sitten uusi perheenjäsen. Ei, ei koiranpentu, kuten niin monelle muulle näin kevään aikana (kateellinen(ko?) hmm). Mutta siis tämä meidän uusin perheenjäsen ei ole mikään karvainen tai nelijalkainen, paitsi onhan sillä kyllä neljä pyörää... hän on nimittäin... Uusi pölynimuri! Vanha raivostuttava kapine joutui romukoppaan, jonne se kyllä kuuluikin. Kuka edes keksi ostaa 50euron imurin?! Kyllä tuo hinta jo jotain kertoo. Noh, nyt ei tarvitse enää taistella sen hyödyttömän vempeleen kanssa, kun tuli taloon tämä OIKEA pölynimuri.

Lähdettiin siis poikaystäväni kanssa imurin etsintään. Tällä kertaa olimme valmiit satsaamaan vähän enempikin rahaa kyseiseen härveliin, sillä halusimme oikeasti tehokkaan vekottimen, joka tekisi selvää eritoten koirankarvoista, joita Koda rakastaa levitellä ympäriinsä, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Noh, päädyttiin sitten ensimmäisenä etsimään tätä tulevaa perheenjäsentä Gigantista, josta heti tärppäsikin. Ensimmäisenä hyllystä silmään osui Bosch Zoo'o ProAnimal pölynimuri ja siinä se oli, uusi perheenjäsenemme. Tästä kirkkaan punaisesta tehopakkauksesta saimme pulittaa 400 euroa ja kyllä siinä maksaessa tunsi olonsa aika vanhaksi, kun raaski pulittaa imurista tuommoisen hinnan. Mutta kyllä ainakin itselleni oman kämpän puhtaana pito on aika tärkeä juttu, joten kyllä siihen rahaakin viitsii uhrata.

Noh, kannattiko tuo 400 euron ostos? Kyllä mä sanon että kannatti. Imurointi on nyt jopa kivaa, verrattuna siihen, mitä se oli sillä kämäsellä 50 euron imurilla, jota en kyllä enää kutsuisi edes imuriksi, kun on saanut pidellä kädessä tuota kunnon kapinetta, mutta kyllä tästä ProAnimalistakin niitä heikkouksia löytyy. Voitaisiinkin jakaa uudelle perheenjäsenellemme plussat ja miinukset!

+ Tehokas. Tehojahan tässä riittää ja puhdasta tulee aivan eri tavalla kuin sillä kehnolla imurillamme. Koirankarvat todellakin saavat kyytiä kaikilta pinnoilta.

+ Pitkä johto. Meillä nyt on niin pikkunen kämppä, että tällä ei niin suurta merkitystä ole, mutta johtoa tosiaan löytyy 15metriä.

+ Monta erilaista suulaketta. Kun imurin purkasin laatikostaan, niin sieltähän putkahteli esiin jos jonkinmoista härpäkettä. Suulakkeita on ihan joka lähtöön ja en ole vielä ihan perillä siitä, mikä sopii minkäkin laiseen käyttöön, mutta täytyy perehtyä niihin paremmin.

+ Ketterä. Imuri on ihan perus ketterä joo. Siinä on jopa neljä rengasta alla, joten se liikkuu aika näppärästi eikä ole kokoajan kumossa jne. 

- Kova ääninen. Siis mä luulin, että se meidän vanha imuri piti kovaa ääntä, mutta olin väärässä. Tämä kapistus osaa pitää meteliä ihan uudella tavalla. Mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Jos on enempi tehoja niin on enempi ääntä. Minua tämä ei nyt niin hirveästi haittaa, mutta en tiedä mitä naapurit ovat mieltä.

+/- En oo oikein vielä päättänny, että onko pölypussit + vai - puolia. Siinä meidän entisessä vekottimessa oli se säiliö systeemi, mutta se oli kyllä kehno. Täyttyi yhdestä imurointi kerrasta lähes täyteen ja se putsaaminen oli oksettavaa hyi. Jotenka luulen, että pölypussien vaihto onnistuu paremmin, mutta toivottavasti niitä ei tarvitse olla kokoajan ostamassa.

Tuossapa tämän uuden uutukaisen perheenjäsenemme plussa ja miinus puolet pähkinänkuoressa. Kyllä olen tyytyväinen ostokseen ja imuroitua tulee nyt paljon useammin kuin ennen. Uskallan kyllä suositella kaikille lemmikinomistajille. Toivottavasti tämä kapine kestää pitkään hyvänä. Parasta kyllä olisi, kun hintaakin oli niin paljon! Toivokaamme siis, että tämä vekotin jaksaa pitää kotimme puhtaana vielä monta vuotta. 

Kevättä rinnassa

Aivan kuten moni teistä jo huomasikin, niin kevät saapui tänne blogiini viikonlopun aikana uuden ulkoasun merkeissä. Oli oikein kiva kuulla, että ainakin muutamat teistä tykästyivät heti tähän uuden uutukaiseen ulkoasuun, joka minunkin mielestäni on oikein passeli ja mukavaa piristystä sen talvisen jälkeen. Nyt siis kevättä kohti iloisin mielin!

Ajattelin tässä samalla myös ilmoittaa, että ne ketkä pyörivät instagramin ihmeellisessä maailmassa, voivat nyt seurata myös minua ja Kodaa siellä. Me matti myöhäset liityimme tuohon kyseiseen palveluun vasta tuossa helmikuun lopussa, mutta muutamat kuvat ja yksi videokin sieltä jo löytyy. Jatkossakin tullaan sinne aina päivittelemään joitain kivoja juttuja kuvien ja videoiden merkeissä. Meidät löydät nimimerkin @kurttuh takaa. Heitelkää toki teidän omia insta-nimimerkkejä, niin käyn kurkkimassa ja lisään seurauslistalleni.

Ettei tästä aivan kuvatonta postausta tulisi niin heitetäänpäs tähän loppuun kuva meidän namihaasteesta, joka Kodan kanssa eilen suoritettiin. Maltti on valttia. Kyllä Koda osaa! Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja palaillaan pian uusien postausten merkeissä (joita onkin jo kertynyt ideapankkiini iso kasa...)

Parhautta

Rakas pikkusiskoni saapui perjantai-iltana tänne Kajjaaniin piristämään vapaa viikonloppuani. Koda oli aivan yli innoissaan kun oltiin Jennaa vastassa linja-autoasemalla. Se suorastaan sekosi nähdessään Jennan, vaikka juuri viime viikonloppunahan me nähtiin. Noh, onhan se kiva saada Jennaa tännekin päin vieraaksi. 

Nyt sattui viikonlopuksi vieläpä aivan ihanat ilmat! Aurinko paistaa ja lämpöä on. Käytiin heti aamupäivästä vähän tallustamassa eräällä luontopolulla näin kauniin kevätpäivän kunniaksi ja oikein kivaa oli! Kodakin pääsi vapaana kirmailemaan ja siskon kanssa napsittiin muutamat kuvatkin, kuten huomaatte.

     

Tarkoitus olisi vielä tälle viikonlopulle vähän herkutella, naureskella, rentoutua ja huomenna ajateltiin etsiä joku kiva laavu/kota, johon päästäis makkaroita paisteleen, kun tämän päiväiselle retkelle ei hokattu eväitä ottaa. Siispä saattakin olla, että palaan huomenna uusien retkikuvien kera! Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille.