Kesäaamun tunnelmaa

Muistan kun viime kesänä nautin paljon useammin näistä ihanista auringonnousuista ja kesäaamun tunnelmista. Hävettää ihan myöntää, että tänään tosiaan oli ensimmäinen kerta tälle kesää kun nappasin kameran ennen kello viittä aamulla ja lähdin oikeasti nauttimaan kauniista kesäaamusta ulos. Olen tällä viikkolla aikaisemminkin ollut hereillä jo ennen viittä ja miettinyt ulos lähtöä ja aamuauringon kuvaamista, mutta aina sänky on voittanut ja saanut minut jäämään jatkamaan unia. Ymmärtäähän sen, koska olen oikeasti ollut töistä ihan puhki. Tänään on kuitenkin ihana työviikon viimeinen päivä, perjantai. Siitä sain puhtia sen verran, että pääsin tänään ennen kukonlaulua kuvailemaan.

Lähdin täydellisessä aamupöhnässä ja unihiekatkin vielä silmissä kulkemaan tuttuja hiekkateitä. Lähes tulkoon heti kun aamuauringon säteet osuivat kasvoilleni tunsin oloni virkeäksi ja aamupöhnästä ei ollut enää tietoakaan. En tallustellut kovinkaan pitkää matkaa, sillä aamukävelyn täytyy olla rauhallinen ja nautinnollinen. Heiluin pylly pystyssä ojissa kukkien perässä. Tahdoin ikuistaa kesäaamun kauneuden, mutta en tiedä miten hyvin onnistuin siinä. Nousevan auringon valo on vain niin mahdottoman kaunis. Mielestäni jokaisen tulisi edes kerran kesässä herätä aikaisin ihastelemaan sitä. 

Onneksi hyttyset näyttivät olevan jossain piilossa, sillä niitä ei ollut yhdenkään vertaa riesanani. Yleensä niitä on kasa päin. Minun lisäkseni hereillä näytti olevan ainakin käki, joka kukkui metsänlaidalla, sekä pieni varpunen, joka tuli ihmettelemään hetkeksi minun touhujani. Kun aurinko nousi yhä korkeamalle ja kuulin vatsani kaipaavan aamupalaa niin totesin olevan sopiva aika palata kotiin. Kahvikin oli kerennyt tippua pienen aamuretkeni aikana ja pääsin jatkamaan aamunautintoa kahvikupposen äärellä. Kyllä tälläisen aamun jälkeen jaksaa lähteä työpäivän painamaan.

Ihana kesäaamu. Onneksi saan nauttia kaikesta tästä!