Synttärisankarin päivä

Kuten jo eilisessä postauksessa hieman vihjailin, niin tänään tosiaan on joku tietty päivä ja se päivähän on.. tättärää.. Theddyn syntymäpäivä! Meijän pikku pojannassikka on jo niinkin iso poika, että mittariin tärähti huimat 2 vuotta. Muistan kun Theddyn viime syntymäpäivillä toivoin viisastumista ja aikuistumista seuraavan vuoden aikana, mutta ehei. Turhia toiveita ovat ne olleet. Tuosta kakarasta ei saa aikuista tekemälläkään ja se jos mikä on varma. Theddy on ikuinen pentu. 

Hihi.. mulla on takaa-ajatuksena tässä se, että nyt kenties kun menin näin vannomaan, että Theddy ei koskaan aikuistu, niin ehkä se nyt sitten kuitenkin alkaa aikuistua! Sillä yleensä kun jotain menee varmaksi sanomaan, niin se ei sitten kuitenkaan ole varma. En tiedä ymmärsikö kukaan mun ajatusmaailmaa, mutta pointti on se, että täytyy kuitenkin vielä jaksaa uskoa mahdolliseen aikuistumiseen, vaikka se niin epätodennäköiseltä tällä hetkellä vaikuttaakin. Go Theddy!

Joka tapauksessa kaksi vuotias se nyt tosiaan on, joten onnea hänelle. Kuten tapanani aina on, niin sai Theddykin tänään syntymäpäivänsä kunniaksi kakkua ja lahjan tottakai. Kakku näytti maistuvan ja lahjapaketista ilmestyneet uudet lelutkin olivat mieluisia. Theddyähän nyt on aina helppo mielyttää kun sille kelpaa kaikki. Koda taas on vaikemapi tapaus. 

Synttärisankari pääsi tottakai poseeraamaan myös kameralle. Paljon onnea meidän kaksivuotias!

    

Eikä tässä vielä suinkaan kaikki.. Theddy sattui saamaan oikein huippu synttärit. Nimittäin päästiin treffaamaan tyyppejä näiden blogien takaa; CaniniCouture & Vätyskän messissä. Theddylle ja Kodalle oli siis tiedossa naisseuraa pitkästä aikaa. Sekarotuinen Yem olikin jo tuttu naama, mutta ei sitäkään oltu aikoihin nähty ja valkoinenpaimenkoira Chanel oli aivan uusi tuttavuus. Helteinen päivä ajoi meidät treffaamaan koirien uimarannalla, joka onkin varsin mukava paikka koirien temmeltää. Sattuipa rannalla käymään myös eräs kultainennoutaja ja toinen valkoinenpaimenkoirakin. Eli koiraseuraa löytyi joka lähtöön ja kyllä meijän poikien kelpasi peuhata tyttöjen keskellä. 

Voitte vain kuvitella kuinka väsynyttä poikaa meidän synttärisankari nyt on. Kyllä sen kelpaa tuossa onnellisena pötkötellä jalkojeni juuressa. Kodakin sai itsensä kyllä väsyksiin, mutta se ei malta pistää edes maate. Se ulvoo ja vinkuu ja ulisee ja päästelee kaikkia mahdollisia ääniä maan ja taivaan väliltä. Hän nimittäin rakastui tuohon upeaan Chaneliin ja nyt on tietysti sitten kova ikävä. Eihän sitä meinanut kotia sieltä saadakkaan. Huhhui. Saas nähä kauanko se jaksaa itkeä tytön perään. Toivottavasti ei pitkään...

Joka tapauksessa ollut oikein loisto päivä! Parempaa synttärijuhlaa en Theddylle osaisi kuvitellakkaan :)