Untuvikkoja ilta-auringossa

Eilen iltalenkillä Kodan kanssa päästiin ihastelemaan varsin suloista näkyä. Nimittäin tuolla läheisellä Vähäjärvellä pesii nokikana pariskunta, jolla oli nyt kovin kovin suloisia pieniä jälkeläisiä. Ei ollakkaan tuolla rannalla pitkään aikaan käyty, joten ei olla aikaisemmin näitä asukkaita huomatukaan. Poikasia oli yhteensä neljä ja ne pitivät kyllä melkoista metakkaa. Kovin nälkäisiä näyttivät olevan ja siinä oli emolla kova homma ruokkia kiljuvia kitoja. Kun lopulta untuvapallot oli saatu hiljaiseksi ja tyytyväisiksi, niin koko poppoo kömpi pesäänsä. Hetken ne pesivät ja puunasivat itseään, kunnes laittoivat unten maille. Silloin minä ja Kodakin lähdimme kotia kohti. Koda oli ihana kun se malttoi olla hiljaa paikallaan lähes tunnin verran, mitä minä siinä näitä lintuja ihastelin. Harmi vain, että nää oli kuitenkin sen verran kaukana, ettei hyviä kuvia kyennyt saamaan. Jotakin kuitenkin, joten tahdon ne teille esitellä, jos vaikka joku teistä ei ole ennen nokikanaa edes nähnyt!

Elikkäs tuon näköisiä otuksia nuo nokikanat. Itse luulin niitä harvinaisiksikin, koska tänä kesänä vasta ensimmäistä kertaa moisiin törmäsin, mutta ilmeisesti ne on ihan yleisiä lintuja kuitenkin. Ja jostain taisin jopa lukea, että ovat ihan riistalintujakin. Onkos joku lukijoista tavannut näitä lintuja myös?

Tosiaan ihana ilta oli eilen rakkaan Kodan ja nokikanojen seurassa. On se ilta-aurinkokin vain yhtälailla kaunis, kuin aamuaurinkokin. Kelpaa ihastella kyllä! Ja nyt noita aamu ja ilta-aurinkoja onkin päässyt ihastelemaan oikein urakalla, koska kaikki lenkit sijoittuvat niiden aikaan, kun päivisin ei tohi lähtiä. 

Ja aivan pakko vielä tähän mainita ja hehkuttaa... nimittäin huomenna on mun viiminen kesätyöpäivä vanhainkodilla! Jiiihaaa! Loma loma loma loma loma.. Hihi. Tätä on ootettu. Niin ja tosiaan nythän en sitten tiedä kuinka kauan tämä loma jatkuu, nimittäin syksyksi ei ole suunnitelman suunnitelmaa. Töitähän tässä on etsitty, mutta huonoin tuloksin. Ei se Lohtajan paikkakaan ilmeisesti mulle irronnu (ei kuulunu sieltä suunnalta enää mitää, vaikka sanottiin, että ilmotellaan). Mutta eipä se mitään. Ei auta ku jatkaa etsintöjä. Ehkä se jostain vielä nappaa! Niin ja jos ei nappaa, niin sitten on ainakin aikaa toteuttaa vaellus lappiin nyt syksyllä, niinkuin oon jo vähän kerenny haaveilemaankin. Ruskan aikaan tietysti. Voi että ku ois ihanaa. Saapa nyt nähä mitä syksy tuo tullessaan!