Arkihaaste 3/5

Nuo kaksi kuvaa yhdessä kiteyttävät aika loistavasti minun päiväni. Menin kouluun tänään vasta yhden jälkeen, joten minulla oli aamupäivä hyvin aikaa puuhailla jotain hyödyllistä kenties. Päätin sitten ottaa asiakseni vähän siivoilla mun tietokoneen sisältöjä. Se raukka kun alkaa olla hieman tukossa, kuten kuvakin sen kertoo. D-asemakin välkkyy jo punaisena. Ei auttanut siis kun alkaa vähän siirteleen tiedostoja C-asemalle, jossa vielä riittää tilaa ainakin hetkeksi. Yritin mä vähän poistellakin jotain turhia, mutta se on niin valtava homma että huhhuh. Siis mun koneelta löytyy vähän vajaa 100 000 kuvaa, vaikka poistin jo rankalla kädellä osan pois. Pitäis vissiin toivoa vaikka synttärilahjaksi ulkoista kovalevyä, johon nuo kaikki vanhat sais heitettyä talteen, eikä niitten tarvis roikkua tässä koneella. Miten te muut jotka kuvaatte paljon pidätte koneen "siistinä" ettei se mee ihan tukkoon kuvapaljoudesta? Poistatteko raakasti aina vanhoja vai onko teillä just ulkoinen kovalevy johon laitatte niitä vai vai mikä on teidän keinonne?

Niin ja sitten tuon toisen kuvan tarina.. Heh! Näin lyhyesti kerrottunahan se meni jotakuinkin näin..

Istuskelin tässä koneella kaikessa rauhassa ja Theddykin nukkui onnellisena jalkojeni juuressa, kun sitten yhtäkkiä alkoi kuulua jäätävä surina. Pomppasin salamana pystyyn ja kauhistuin tuota jättiläismäistä pörriäistä. Kuvassa sen koko ei välttämättä tule niin esille, mutta en ole eläessäni nähnyt noin valtavaa öttimöntiäistä. Sen surinakin oli jotain ihan ennenkuulumatonta. Jätti elukka. Mä en yleensä pelkää ötököitä, mutta tämä aiheutti minussa pienen paniikin. Ryntäsin ulos huoneesta ja löin oven kiinni. Sitten tajusin, etten voi teljetä Theddyä tuon pedon hampaisiin ja raotin ovea ja yritin huutaa Theddyä pakoon sieltä, mutta se oli niin unenpöpperössä ettei se tajunnu. Tuo hirviö poukkoili pitkin seiniä ja surina sen kun yltyi. Minun piti pelastaa rakas karvaturrini, joten uhrasin itseni ja syöksyin takaisin huoneeseen ja raahasin Theddyn pois sieltä. Oi kyllä, olen sankari! Hengähdin hetken oven takana ja kuulin kokoajan sen jäätävän surinan. Sydämeni pamppaili tuhatta ja sataa. Ensimmäisenä halusin lähettää kauhun täyttämät viestit iskälle, äitille ja poikaystävälle, mutta kappas.. huomasin että puhelin oli jäänyt huoneeseen, josta juuri pakenin. Jouduin jälleen keräämään rohkeuteni ja salakavalasti kävin nappaamassa puhelimeni sieltä ja juoksin takaisin turvaan. Lähetin hätäviestini ja totesin, että ötökkä on saatava pois huoneesta keinolla millä hyvänsä. Siispä lähdin etsimään jotain haavin tapaista, jolla olisin saanut sen napattua ja vietyä ulos talosta. Tietenkään koko talosta ei löytynyt mitään himskutin haavia, joten soitin paniikki puhelun isille. "ISKÄÄ. Onko meillä haavia jolla saa napattua hirviö ötökän huoneesta?" No eipä sekään tiennyt mistään haavista. Totesi vain, että ota lehti ja lyö sitä. Puhelun jälkeen mietin vielä muita vaihtoehtoja, mutta lopulta totesin, että näin se on tehtävä. Etsin sopivan lehden aseekseni ja palasin huoneeseen, jossa tämä kamala otus vieläkin pörisi. Ilmoitin sille, että jomman kumman meistä on nyt kuoltava ja se en halua olla minä. Sitten läiskäisin sen hengiltä. VOITIN.

Huhhuijakkaa. Että tämmöset päivän kohokohdat mulla tänään! Niin ja sitä biisiä vielä. Heitetäänpäs tähän vähän Sillanpäätä, koska se on niin luttana, hih :3 Tähtien tähti todellakin! Voiko joku olla erimieltä?