Rukan terveystulokset

Lauantaina vietettiin hyvin aurinkoinen ja lämmin näyttelypäivä Suomussalmen ryhmiksessä. Suomenlapinkoiria taisi olla ilmoitettuna 33. Ruka nautti kun pääsi pitkästä aikaa näyttelyhulinaan ja sai paljon huomiota. Eipäs muuten oltukaan enää junnukehässä vaan korkattiin nuorten luokka. Kehässä pyörähdettiin tuloksin NUO ERI1 SA PU3 ja VA-SERT. Aivan vallan mainiosti siis. On se komia kolli, jonka kanssa kelpaa näyttelyitä kierrellä.

Noh. Näyttelymenestyksestä iloittiin ja sitten koitti maanantai, Rukan terveystarkit. Ensin tutkittiin silmät ja polvet. Polvet kondiksessa 0/0. Silmät muuten terveet, mutta todettiin PHTVL/PHPV aste 1, eli ei mitään vakavaa siis. Pienen pienet sumentumat silmissä, joista ei haittaa koiralle nyt eikä tulevaisuudessa. Mutta sitten lonkat ja kyynärät... D/D ja 2/2 tulokset toivat pienen järkytyksen. Harmittaa suunnattomasti, mutta eipä se auta. Ruka ei siis tähän mennessä ole mitenkään oireillut tai kipuillut mitään ja toivottavasti tilanne pysyy tälläisena pitkään. Ruokavalioon lisätään nivelravinteita ja pidetään koira hyvässä lihaskunnossa niin eiköhän me pärjäillä kunhan tästä alku harmituksesta päästään yli.

Nämä tilanteet ovat aina tosi kurjia. Kurjempaa on vielä kun se osuu omalle kohdalle, mutta ei auta harmittelut tai jossittelut. Ruka jatkaa huippukoiran virkaansa, vaikka terveystulokset eivät priimaa olekaan. Meidän maailman paras nallekarhu <3

Mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua että tällä vuodella 2017 on jotain minua vastaan. Saa nähdä mitä tuloksia minä saan, kun torstaina matkaan Ouluun katsastamaan oman käteni tilanteen. Toivottavasti vihdoin hyviä uutisia, vaikka vähän jänskättää..

Kesä tuli Kajaaniinkin

Ihanaa kun viimein alkoi täällä Kajaanissakin kunnolla vihertää ja tienvarret ovat täyttyneet voikukilla ja lämpöä riittää. Kyllä nyt kelpaa kesästä nauttia. Ollaankin poikien kanssa tämä viikko vietetty suurimmaksi osin ulkosalla. Suomen kesä kun on tuttuun tapaan lyhyt ja vähäluminen, niin täytyy ottaa heti kaikki ilo irti kun on kelit kohillaan.

Töissäkin pääsin piipahtamaan tällä viikolla moikkaamassa ihania lapsukaisia, sekä työkavereita. Tuli jo ihan ikävä työn touhuun, joten innolla odotan, että käsi on siinä kunnossa, että sillä tohtii lapsia nostella. Näillä näkymin palaan töihin 31.7, joten sitä odotellessa.

Rukan kanssa pyörähdetään huomenna Suomussalmella näyttelykehässä PITKÄSTÄ aikaa. Saa nähä mitä siitä tulee pitkän tauon jälkeen, mutta katsotaan katsotaan. Pohjavillaahan tuo on pudotellut tässä ihan reipasta tahtia, joten parhaassa karvassa ei ainakaan olla. Niin ja jännityshän tiivistyy sitten Rukan kohdalla maanantaina, kun mennään niihin terveystarkkeihin.

Kaikkea jänskää Rukalle siis tiedossa nyt lähipäiville. Palaillaanpa siis näyttely- ja terveystulosten kera sitten seuraavan kerran. Pitäkäähän peukkuja!

Lempitemput

VIDEO (C) JENNA KURTEN

Sisko värkkäsi koulujuttujansa varten tämmösen hauskan videon meidän apinalauman lempitempuista. Kodan ehoton suosikki on "PAM". Sen se taitaa hyvin ja tarjoaa sitä usein esim. jos opetellaan uutta temppua, jota se ei heti hokaa. Theddy tykkää pomppia ja loikkia, siksi sillä onkin hallussa useampia eri hyppytemppuja. Ruka taas... no... se ei niin innostu näistä tempuista. Sen lempitemppu on "seison tässä ja näytän nätiltä".

Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualue

Viikonloppu vierähti ihanasti mehtäilyn merkeissä. Koirat ovat vieläkin ihan väsyksissä mökkireissusta, mutta kyllä ne siihen malliin juoksentelikin ja nauttivat ulkoilusta. Oltiin siis Reisjärvellä eräkämpällä pari yötä ja naatiskeltiin saunomisesta, mölkystä, löhöilystä ja eritoten ihanista notskiruuista. Viikonlopun ruokalistalla oli mm. notskiperunoita ruohosipulituorejuuston kera, pekoni/lihapulla/makkaravartaita ja suklaabanaaneita. Kyllä se ruoka on vain eri hyvää ku notskilla tekee. Nam.

Käytiin mökin ympäristön lisäksi seikkailemassa Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualueella, jossa kulkee myös Peuran polku. Siellä viihdyttiin hieman sateisesta kelistä huolimatta kuutisen tuntia. Kyllä tuolla pöpelikössä on ihana kahtoa iloisten koirien ilmeitä ja kyllä sen huomaa, että ihtekin on aina onnellisimmillaan mehtässä.

Etelä-Sydänmaan alue oli ihan perus kiva ja sopi hyvin päiväretkikohteeksi. Metsälampia ja järviä, suota, pitkospuita, mehtää, välillä varsin kivikkoista ja paljon lintuja. Ihanan rauhassa saatiin tuolla vaellella. Jos olisi lämpimämpi keli ollut, niin olisi hyvin päässyt pulahtamaan reitin varrella uimaan. Suosittelen kyllä käymään jos tuolla päin liikkuu.

Tosiaan ihan mainiota oli päästä tähän väliin pitkästä aikaa kunnolla eräjormailemaan, vaikka käsi ei vielä täysin kunnossa olekkaan niin hyvinpä tuolla pärjäs kun mies teki kirveshommat ja muut mihin tarvitsee molempien käsien voimia. Katsotaan millon seuraavaa mehtäreissu koittaa!

Kuukausi kotikotona takana

Kyllä on koirilla ollut kiva "loma" täällä kotikotona Kokkolassa, kun ollaan nyt majailtu kuukauden verran tuon mun leikkauksesta toipumisen takia täällä. Näitä lämpimiä kelejä kun viimein ja vihdoin saapui niin ollaan päästy viettämään paljon aikaa merenrannassa ja Ruka on Theddyn kanssa nauttinut vesileikeistä täysin rinnoin. On se Kodakin vähän varpaita uskaltanut kastella. Kolmikko on kyllä viihtynyt niin hyvin yhdessä tämän ajan, että oikein raastaa lähteä huomenna ja varsinkin Theddyn puolesta harmittaa, kun se jää yksin. Kodalla ja Rukalla on sentään toisensa. Mutta minkäs teet. On ollut kyllä kiva kuukausi, mutta itse kyllä jo innolla odottaa omaan kotiin pääsyä. 

Huomenna tosiaan pakataan kimpsumme ja lähdetään, mutta ei suoraan Kajaaniin, vaan käydään viettämässä ensin viikonloppu Reisjärvellä eräkämpällä. Päästään pariksi päiväksi oleskelemaan ihan vain mehtän keskelle omaan rauhaan. Oikein vesikielellä olen laatinut tässä ruokalistaa viikonlopulle. Paljon herkullista notskiruokaa tiedossa, namnam. Tarkotus olis sitten käydä vähä retkeilemässä Etelä-Sydänmaan alueella, jossa paljon ihania metsälampia ja kaunista luontoa muutenkin. Millekkään hirveän pitkälle vaellukselle ei ole tarkoitus nyt lähteä, koska itse en tiedä miten rinkan kantaminen onnistuisi ja muutenkin pitää ottaa vähän iisimmin ja varovaisemmin tämän käden kanssa. Kiva ja luonnonläheinen viikonloppu varmasti kuitenkin tiedossa. Katsotaan sitten mitä seuraavassa röntgenissä sanotaan 15.6 Oulussa, että onko käsi luutunut tällä kertaa hyvin, että tohtii sitten enemmän tällä tehä juttuja ym. Ja päästäis kunnon telttaretkelle. 

Kajaaniin kun päästään niin aletaankin Rukan kanssa sitten jännityksellä odottelemaan terveystarkkeja. 12.6 on Rukalle varattuna tutkituttavaks kyynärät, polvet, lonkat ja silmät. Siihen saakka toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Tarkkeja ennen meillä on myös yhdet ryhmänäyttelyt Suomussalmella 10.6, joten niitäkin innoissaan ootellaan, kun ei olla piiiitkään aikaan kehään päästy pyörimään. Viime kerran taidettiinkin olla Helsinki winnerissä. Joten siitä on jo aikaa. 

Ihanaa kesän alkua kaikille! 

Toukokuun tuulet

Kuukaudet vierii ja minä se edelleen saikutan. Takana jo 15viikkoa sairaslomaa ja edessä vielä 10, ainakin näin nopeasti laskettuna. Pitkä prosessi yhdestä pyllähdyksestä. Uusinta leikkaukseni tapahtui 19.4 Oulussa ja siellä todettiin, että ensimmäisessä leikkuussa käteen laitettu levy oli liian ohut ja liian lyhyt.  Nyt on kädessä uusi entistä pidempi arpi ja luussa pitempi, ja paksumpi levy. Jospa se nyt pysyisi kiinni ja tästä toivuttaisiin pikkuhiljaa entiselleen. Kyllä nämä kaksi leikkausta tähän lyhyen ajan sisään jo riittäisi. 

Tällä kertaa leikkauksesta toipuminen on sujunut paremmin kuin viimeksi. Ensimmäisellä kerralla olin tosi kipeä pari ekaa viikkoa, nyt en ollut kuin pari päivää leikkauksen jälkeen. Lääkkeitä siis tällä kertaa tarvittu vähemmän kuin viimeksi. Hyvä niin. Kantosidettä tarvitsee pitää enää pari päivää ja sitten saapi alkaa jumppaamaan kättä enempi. Yhden fysioterapia-ajan varasin tähän alkuun, että saa jumppaukset hyvälle alulle. Toivottavasti heinäkuussa olisi käsi, jolla pystyisi nostella tavaroita ja työtäni varten myös lapsia.

Mutta kuten olen jo useaan otteeseen todettunut, niin "onneksi" poikki napsahti "vain" käsi eikä jalka. Muuten tämä näin pitkäksi venyvä saikku tuntuisi aika kamalalta, koska keppien kanssa tulisi varmasti liikuttua aika nihkeästi. Kun taas yhdellä kädellä selviää normi elämästä yllättävän hyvin. Ja mikä itelle tärkeintä, niin pääsen liikkumaan luontoon koirien kanssa aivan hyvin. Keppien kanssa se ei ehkä onnistuisi. Pääkoppa joutuisi melko koville, jos näin pitkällä sairaslomalla ei pääsisi liikkumaan neljän seinän sisältä. 

Niin ja hei. Synttäreitäkin on vietelty tässä edellisen postaukseni jälkeen. Koda nimittäin täytti 7vuotta juuri leikkauspäivänäni ja itselläni mittariin pyörähti 22vuotta toissa päivänä. Siispä onnea meille! 

Ja kesää odotellessa on kiva fiilistellä edellisten kesien kuvasaldoa. 

Aina ei onni suosi

Täällä sitä edelleen ollaan saikulla. Ihan ei käden tervehtyminen mennyt putkeen. Leikkauksessa luuhun kiinnitetty metallilevy on jotenkin pettänyt. Tällä hetkellä kädessä on tuommoinen irrotettava kipsi, sekä rannesidossysteemi -mikälie. Näillä mennään siihen saakka, kunnes pääsen Ouluun uusintaleikkaukseen. Eli parantumisprosessi alkaa jälleen alusta kun käsi avataan.

Tottakai tämä tympii. Tympii niin pirusti. Tällä hetkellä saikkua on jatkettu tästä 3kk eteenpäin. Ei auta kuin toivoa, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin ja saisin sen terveen käden syksyksi. Mutta kaikki ainakin tämän alkukesän suunnitelmat menevät uusiksi, kun käsi on kuitenkin taas kipiänä leikkauksen jälkeen jonkin aikaa ja sitten taas alkaa sen kuntoutus. Mutta eihän tässä auta itkut markkinoilla.

Täytyy vain kaivaa tässäkin tilanteessa positiivisia juttuja mieleen. Onneks mulla on nuo karvakorvat täällä mua piristämässä, muuten en kyllä tiedä mitä sitä tekiskään. Ja yllättävän nopiasti se aika on kuitenkin kulunut tähänkin saakka tässä saikulla ollessa, joten uskon, että sama meininki jatkuu ne seuraavat kolme kuukauttakin.

Sairastupa

Kuten tiedätte, niin minä olen saikuttanut jo parikin kuukautta ja sama meininki jatkuu vielä kuukauden, koska poikkimurtunut olkavarsi ei ole vielä lähtenyt kunnolla luutumaan. Toivotaan parasta, että kuukauden päästä käsi olisi työkykyinen, kuten lääkäri sanoi. Mutta jotta pääkoppa pysyisi kasassa tässä käsipuolena hilluessa, niin täytyy osata nauttia ja iloita pienistäkin jutuista. Ja onneksi on nuo rakkaat karvanassut, jotka täällä kotosalla mua viihdyttää.

Karvanassuista toinen, eli Koda liittyi mukaani vaivaisten kerhoon kasvattamalla suuhunsa uudelleen tismalleen samanlaisen kasvaimen kun likimain tasan vuosi sitten. Noh, se ällötys käytiin poistamassa, mutta samalla eläinlääkäri totesi Kodan suussa olevan hiivatulehdus. Siispä nyt me täällä Kodan kanssa yhdessä parantelemme itseämme. Minä murtumaa kädessä ja Koda hiivatulehdusta suussa.

Minun hoitooni kuuluu käden liikeratojen jumppaamista, mutta en vielä saa nostella kädellä mitään. Olen myös yrittänyt lisätä maitotuotteita siinä toivossa, että ne edesauttaisivat luutumista. Tässä ei oikein muuta mahda kuin odotella ja toivoa parasta.

Kodan hoitoon taas kuuluu lääkitystä ja eritoten suoliston toiminnan tasapainottamista. Tällä hetkellä syödään tulehduskipulääkettä ja ollaan kaksi viikkoa maitohappobakteerikuurilla, joka on suositeltavaa tämmöisissä hiivaoireilussa. Lisäksi kahden viikon ajan sivellään ikeniin kerran päivässä dentiseptiä, jolla on desinfioiva vaikutus bakteereja ja sieniä vastaan. Toivotaan, että näillä päästään hiivasta eroon, eikä se pääse aiheuttamaan enempää ongelmia. Onneksi Koda on kuitenkin täysin normaali iloinen oma itsensä, joten meidän sairastuvassamme säilyy joka tapauksessa positiivinen mieli. Kyllä tämä tästä!

Tämän vuoden tavoitteet

Ajattelin nyt ihan itseänikin varten rustailla ylös meidän vuoden 2017 tavotteita ja suunnitelmia. Samalla näistä näkee ainakin näyttelyiden osalta, missä meihin voi törmätä kehän laidalla. Sen pidemmittä löpinöittä käydään suurimmat suunnitelmat läpi.

Käden kuntoutus

Ennenkuin päästään koiramaisiin tavotteisiin, näyttelyihin yms. Niin täytyy muistaa, että ihan ykkös tavoite on nyt saada tämä vasen käteni toiminta kuntoon, että pääsen takaisin töihin ja niihin näyttelykehiinkin. Pientä parannusta on tapahtunut, mutta vielä ollaan hyvin kaukana kädestä, jolla voisi arjen askareita normaalisti tehdä. Parin viikon päästä on kontrollikäynti ja röntgenkuvat ja katsotaan mitä sieltä sanotaan.

Säästäminen

Suurimpana haaveena itselläni tällä hetkellä siintää omakotitalo. Se ei tule toteutumaan vielä tänä vuonna, mutta säästäminen sitä varten on aloitettu. Säästämme rahaa ASP-tilille vähintään 2vuotta, niin voimme saada asuntoa varten ASP-lainaa. Itselle tämä säästäminen on nyt iso juttu, koska aijon tosissani nipistää kaikista mahdollisista menoista, että säästötavoitteet tulevat täytettyä ja jonain päivänä pääsen vihdoin asustamaan omaan omakotitaloon.

Näyttelyt

Nyt tuntuu tyhmältä kirjoitella näyttelyistä tuon äskeisen tavoitteen jälkeen. Ovat ehkä hieman ristiriidassa keskenään, mutta aivan kaikesta en aijo luopua rahan säästämisen takia. Edes muutamat näyttelyreissut on pakko saada tehdä Rukan kanssa tänäkin vuonna, vaikka rahanmenoahan se on. Ajattelen kuitenkin, että kyllä siinä elämässä pitää pystyä tehdä asioita joista tykkää, sen säästämisen ohellakin. Ainakin jonkun verran. Siispä tältä näyttää näyttelykalenterimme tällä hetkellä, mutta joutuuhan noistakin karsimaan. Vielä en ole päättänyt mistä kaikista.

(C) Oona Heikkinen

RN Puolanka 6.5

RN Suomussalmi 10.6

RN Haapajärvi 17.6

KV Ylivieska 9.7

RN Kajaani 29.7

RN Kokkola 6.8

RN Ristijärvi 19.8

KV Helsinki 8.-10.12

Näyttelyiden lisäksi iso rahareikä olisi vielä Rukan terveystarkit tälle vuodelle. Mutta onneksi tuo ASP-säästäminen ei velvoita säästämään vaikka mitään tiettyä summaa joka kuukausi, vaan joskus voi laittaa enempi, joskus vähempi. Eli kyllä nämä koirajutut on itselle niin tärkeitä ja mieluista puuhaa, että niistä ei lähdetä ihan mahottomia säästämään.

Vaellukset

Hiihtolomalla meidän oli tarkoitus lähteä seuraavalle vaellusreissulle koko poppoo, mutta noh, nyt ei ihan uskalla lähteä yksi kätisenä matkaan. Siispä ei auta kuin odotella paranemista. Ja kun ei yhtään nyt tiedä milloin käsi pelittää kunnolla, niin ei yhtään osaa suunnitella seuraavaa vaellustakaan ja sekös vasta ahistaakin. Noh, ei auta. Toivottavasti kuitenkin tämä vuosi toisi tullessaan edes yhden kunnon vaellusreissun. Nämäkin reissut tosin syövät rahaa, jos matkataan autolla Lappiin päin tms. Mutta edes yksi reissu niin olisin kiitollinen.

Nyt näin kun tuli listattua ne isoimmat suunnitelmat tälle kuluvalle vuodelle, niin on hyvä mainita vielä tähän loppuun, että tänä vuonna aijon yrittää harjoittaa myös enemmän elämistä tässä ja nyt. Minä kun tuumaan olla sellainen ihminen, että herkästi lähden ajatuksissani aina tulevaisuuteen. Vaikka näissä tämän vuoden suunnitelmissakin on tulevaisuutta paljon ajattelevaa säästämistä omakotitaloa varten. Niin kaikki energia ei kuitenkaan saisi kohdistua vain siihen "sitten kun minulla on talo", vaan pitäisi osata kuitenkin keskittyä juuri nykyhetkeen ja ottaa ilo irti jokaisesta päivästä, siitä mitä sulla on just nyt ja olla kiitollinen siitä. Tämä aina välillä unohtuu, mutta onneksi sitä voi harjoittaa.

Ihanaa ystävänpäivää!

Ruka ja Koda lähettävät paljon märkiä pusuja kaikille blogia vielä seuraaville lukijoille näin ystävänpäivän kunniaksi. Samalla pojat toivovat, että teillä olisi aikaa käydä äänestämässä tuota heidän ystävänpäiväkuvaansa Kokkolan Mustin ja Mirrin kuvakilpailussa heidän facebook sivuillansa. Äänestää voit tykkäämällä kuvasta osoitteessa: https://www.facebook.com/mustijamirrikokkola/posts/1263415027082808 . Kiitämme kaikkia suuresti, jotka vaivautuvat auttamaan meitä voittamaan jotain kivaa Mustista ja Mirristä. Kilpailu päättyy 15.2.2017 kello 13:00, joten sinne asti aikaa käydä heittämässä tykkäys kuvalle. Kiitos ja kumarrus!

Huhuu?

Pitkästä aikaa. En tiedä sattuuko kukaan tätä tekstiä lukemaan. Blogini alkoi olla hiljainen jo kesällä ja syksyn aikana meno vain hiipui hiipumistaan ja viimeksi olen kertonut kuulumisiani täällä lokakuun alkupuolella. Into vain lopahti tyystin, mutta tässä sitä taas ollaan. Miksikö? Noh, siihen on muutamakin syy. Minulla on hieman tekemisen puutetta tässä, kun olen 2kk sairaslomalla töistä. Siitä lisää myöhemmin. Toinen syy siihen miksi tulin kirjoittelemaan on se, että kun ajauduin tylsyyksissäni selailemaan vanhoja blogipostauksiani, niin huomasin että ne ovat äärettömän tärkeitä muistoja. Selaillessani vastaan tuli paljon esim. ihania retkiä, jotka olivat minulta kokonaan unohtuneet, mutta postausket niistä herättivät ihanat muistot eloon. Siksi toivon, että edes pieni innostus blogia kohtaan heräisi jälleen ja alkaisin keräillä tänne taas ihanat muistot talteen.

Mitä on tapahtunut elämässämme sitten tuon lokakuun? Mieheni teki onnistuneesti Japanin reissunsa syys-joulukuussa ja minä selvisin yksinasumisesta ihan kiitettävästi. Rukan kanssa tehtiin vallan  mainio reissu messariin hyvässä seurassa. Rukan tulokset reissulta oli JUN ERI2 ja JUN ERI3. Koda on pysynyt terveenä ja tyytyväisenä. Ja mitäs muuta? Uuteen vuoteen astuttiin iloisin mielin ja töitä on paiskittu ja vapaa-ajasta nautittu. Kovasti suunnittelin hiihtolomaa Lappiin, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat tuossa 22.1, kun menin kaatumaan...

Tosiaan nyt ollaankin sitten 2kk kestävällä saikulla ja siihen mennessä toivottavasti saisin käden kuntoon. Mullahan siis napsahti vasen olkavarsi keskeltä poikki kaatuessani lenkillä jäisellä pellolla. Kyllä, se sattuu. Kipu sai uuden ulottuvuuden siinä rytäkässä. Noh, vietin seuraavat kaksi yötä sairaalassa ja käsi leikattiin. Nyt siellä on kaksi metallilevyä ruuveilla kiinni lopunikäni. Ei muuta kuin toipumista ja toipumista nyt. Paljon on kerennyt tässä reilun parin viikon aikana kirjoja lukea ja sarjoja katsella. Nyt oli kuitenkin mukava istahtaa tähän kirjoitushommiin vaihteeksi.

Minua on koitettu paljon lohdutella poikkimenneestä kädestä, että onneksi ei ole kesä. En tiedä mikä vuodenaika tälläiselle tapaturmalle olisi paras, mutta kyllä se nytkin tympii. Miten paljon rakastankaan aurinkoisia talvipäiviä kun pakkanen paukkuu ja kaikkialla on kaunista. Sellaiset kelit ovat täällä juuri parhaimmillaan ja minä joudun vain katsella kuvia kun toiset hiihtelevät jäillä ja vaeltavat metiköissä. Itse kun menen ulos, niin en voi taluttaa koiria ja päässä jyskyttää kokoajan ajatus "Älä vaan kaadu!". Noh, mutta eipä se surkuttelemalla parane. Pitää vaan saada käsi kuntoon.

Jotta saataisiin tähän postaukseen vähän eloa, niin lisäilenpäs uusimmat kuvat pojista. Päästiin oikein valokuvausstudiolle ottamaan kuvia ja pojathan tykkäs valtavasti. Hauskaa oli ja kivoja kuviakin tuli. Niistä kiitokset siskolleni Jennalle!

Kuvat (C) JENNA KURTEN

Kuulumisten päivittelyä

Kuukauden verran oon jo oleskellut yksinäni täällä Kajaanissa. Äkkiä se aika menee. Ukolla sujuu hommat hyvin Japanissa ja ikäväkään ei ole mikään mahdoton, kummallakaan. Toki välillä iskee hirmuinen kaipuu, mutta siis hyvin menee. Tekee varmasti suhteellekin hyvää olla hetki erossa, kun jo viisi vuotta ollaan niin tiiviisti porskutettu yhdessä. 

Koda on ollut nyt hoidossa kotikotona Kokkolassa jo pitemmän aikaa. Vein sen sinne, koska nyt viime viikonloppuna me lähdettiin Rukan kanssa reissuun Tornioon Lappalaiskoirien syyspäiville ja Kodaa en viitsinyt raahata mukaan. Siispä Koda on hengaillut Theddyn kanssa nämä pari viikkoa ja kuulemma äijä on heittäytynyt ihan pennuksi. Hirveästi lyö leikkiä Theddyn kanssa, vaikka nykyään Koda harvemmin innostuu peuhaamaan. Mutta hyvä juttu vain, että viihtyy hoidossa noin hyvin. Pääsen hakemaan pojan kotiin sitten seuraavan viikon viikonloppuna. 

Ruka on siis joutunut olemaan arkipäivät yksin kotona, ensimmäistä kertaa elämässään. Sehän ei mennyt alkuun ihan niinkuin suunnittelin. Ruka nimittäin ulvoi taukoamatta ja sain tämän tiedon sitten naapureiltani. Noh, onneksi saatiin ystävältäni lainaan haukunestolaite ja yksinolotilaa rajattiin. Koira rauhottui oitis ja juuri tänään jutskailin naapurin kanssa, joka totesi ettei mitään ääniä enää ole kuulunut meidän kämpästä yksinolojen aikana. Jes! 

Tosiaan niinkuin edellä jo mainitsinkin, niin viime viikonloppu vierähti huippu seurassa Torniossa lappalaiskoirien syyspäivillä. Lauantaina ajeltiin paikan päälle ja illasta oli syyskokousta ja yövyttiin mökissä. Matkassa mukana oli siis 4 kaksijalkaista ja 5 pörröä. Eli auto täynnä kaikenkarvaista sakkia. Sunnuntaina päivä vietettiin hyvässä säässä syyserkkarissa, jossa meillä oli tuomarina Kurt Nilsson, Ruotsista. Saatiin oikein kiva arvostelu, joskin harmikseen jätkältä puuttuu suusta P2:set, joka vaikutti arvosteluun. Suomennettuna arvostelu näkyy kuvatekstinä.

"Hyvä pää. Puuttuu P2. Hyvä kaula. Hyvät mittasuhteet. Erinomaiset kulmaukset. Hyvät tassut. Voisi näyttää liikkeet paremmin."

Kuvat (C) Oona Heikkinen

Seuraava näyttelureissu meillä onkin jo seuraavan viikon viikonloppuna. Nimittäin suuntana on Seinäjoki kv, jonne lähteepi Rukan kavereiksi tolleritytöt Lyyli ja Rhea. Toivottavasti antoisa reissu siitäkin tulossa. Ja ensiviikoksi pikkusiskoni tulee tänne asustelemaan syyslomansa ajaksi, joten kaikkea kivaa tiedossa tuleville viikoille. Toivottavasti teilläkin syksy huristelee mukavasti etiäpäin!

Hengissä ollaan!

Surullista miten tämän blogin ylläpito on hiipunut viime aikoina. Heinäkuussa kaksi julkaistua postausta ja elokuussa vaivainen yksi. Tämäkin ensimmäinen laatuaan näin syyskuussa. Noh, aika ei muka ole riittänyt ja ehkei sitä innostustakaan ole löytynyt tarpeeksi. Nyt kuitenkin iski hirmuinen himo kirjoittaa ja aikaakin löytyy, kun mies lähti valloittamaan Japania kolmeksi kuukaudeksi, joten hieman on yksinäistä täällä kotosalla. Ehkä ihan hyvä istuutua nyt blogin äärelle ja kertoilla vaikkapa ihan meidän viime aikaiset kuulumiset.

Tosiaan perheen toinen kaksijalkainen talsii nyt toisella puolella maapalloa ja palaa joulukuussa sitten takaisin. Siihen saakka karvalasteni kanssa asustellaan kolmisin ja tämä on mulle eka kerta kun asun ilman ketään ihmistä kanssani. Outoa kun ei ole ketään ketä oottaa kotiin ja yksinäinen fiilishän sitä on, mutta onneksi aika rientää nopiaa ja kohta se ukko on taas takasi. Pitää vain keksiä itelle tarpeeksi kaikenlaista puuhaa, ettei tarvi vain sohvan nurkassa viltin alla märistä ikäväänsä.

Onneksi paljon kaikenlaista puuhaa onkin tiedossa, ainakin viikonlopuille. Ystäviä tulossa käymään, mullahan siis täällä Kajaanissa ei hirveemmin kavereita ole ja ne kaikki parhaimmat ystävät asustelee kaukana, joten niitä ei kehuttavan usein näe. Ihana siis saada heitä kyläilemään tänne. Pikkusiskonikin tulee viihdyttämään syyslomallaan. Kotikotona Kokkolassakin tulee varmasti vierailtua useammin viikonloppuisin, kuin normisti. 

Näyttelyreissujakin tälle syksyä on tiedossa muutamia. Rukallahan on nyt siis taskussa jo kaksi sertiä, eli kolmatta ja kahden vuoden ikää odotellessa. Mutta siis näyttelyreissuja tehdään hyvässä seurassa Tornioon lappalaiskoirien erkkariin lokakuun tokana viikonloppuna, Seinäjoki KV:seen mennään 22.10 ja joulukuussa messariin, jossa en itse ole koskaan käynyt, joten tiedossa varmasti uusi kiva kokemus. Toivotaan myös kivoja tuloksia näille tuleville reissuille. 

Mitäs muuta meidän loppukesään ja alkusyksyyn on kuulunut... Noh, Rukan kanssa käytiin tässä elo-syyskuun aikana nose work -kurssi läpi ja voin kyllä suositella kyseisestä lajia. Meille ainakin tosi kiva virike myös täällä kotona. Lajissahan siis koira opetetaan etsimään ja ilmaisemaan eri hajut. Me opeteltiin ykkösluokan haju, eli eukalyptus. Hajun kun hommaa itselleen kotiin niin lajia on hauska ja helppo harjoitella myös kotona. 

Kodan kanssa ollaan paranneltu nyt onnistuneesti iso ja ikävä hotspot. Moinen ärsytys oli ensimmäinen laatuaan Kodalla ja tosi ikävä juttu. Toivottavasti ei moisia tulis enää uudestaan. Reppana joutu taas jälleen kerran rauhotukseen kun karvat ajeltiin pois ja joutu lääkekuurille ja hotspottia voideltiin päivittäin. Onneksi nyt koira kunnossa ja inhottava vaiva on muisto vain, paitsi karvat nyt ei vielä ole entiselleen kasvaneet.

Minä oon sairastellu myös, kuten aina. Enterorokko tuli töistä ja sitten sen jälkeen istuttiin yks päivä päivystyksessä selvittelemässä korkeita tulehusarvoja, ylävatsakipua ja kuumeilua. Selitystä ei löytynyt, mutta onneksi kivut kaikonneet ajan kanssa itsestäänkin. Toivotaan, että nyt loppu syksy pysyttäis terveinä me kaikki.

Semmoset kuulumiset meiltä tähän väliin. Katsotaan jos innostusta löytyisi kirjoitella taas useammin ja kenties kaivaa kamera jostain kaappien kätköistä pölyttymästä. Ihanaa alkanutta syksyä kaikille, jotka vielä kenties tätä blogia seurailee!

Mitä rinkkaan?

Olen useammankin kerran ollut aikeissa toteuttaa postausta, jossa antaisin omat vinkkini ja neuvoni vaelluksia varten pakkaamiseen. Jostain syystä kyseistä postausta en ole koskaan aikaisemmin saanut puserrettua ulos, mutta nyt yritetään jälleen kerran. Vaellukselle otettavat kamathan vähän vaihtelevat vuodenajan tai vaelluksen pituuden tai tai ties minkä mukaan, mutta koitan listata ylös nyt kaiken mitä itse olen tottunut kantamaan mukanani kesä-syksy vaelluksilla, joilla ollaan yövytty myös koirat mukana. Lisäksi koitan kirjoittaa jotain pientä jokaiseen varusteeseen liittyen. Toivottavasti tästä saa joku aloitteva retkelle lähtiä jotain vinkkiä omiin pakkauksiinsa ennen reissua.

Rinkka kannattaa olla mahdollisimman kevyt, kestävä ja mukava kantaa. Itse olen yön yli kestävillä reissulla kantanut 80litran rinkkaa ja sen kun täyteen tuuppaa niin onhan se painava. Eli jokainen pakatkoon sen verran tavaraa mitä varmasti jaksaa pitkänkin vaelluksen kantaa. Tiedän, että itsekin pystyisin keventämään rinkanpainoa miettimällä vähän tarkemmin kaikkea mukaan otettavaa, joten siihen siis pitäisi itsekin panostaa lisää, niin kevenisi omakin rinkka varmasti kilolla taikka jopa parilla.

Telttaa hankkiessa kannattaa myöskin miettiä sitä painoa ja tottakai omia tarpeitaan. Tarvitseeko teltan jokaiselle neljälle vuodenajalle vai vaan kesälle? Kuinka monen hengen teltta olisi tarpeen? Meillä vaellustelttana on tällä hetkellä 3-hengen teltta ja se on passeli meidän poppoolle, eli kahdelle aikuiselle ja kahdelle koiralle. Teltalla on painoa muistaakseni 3,2kg.

Makuupussin kanssa tottakai taas pitää miettiä sitä painoa ja omaa käyttötarkoitusta. Tarvitseeko pussin, jossa tarkenee myös pikku pakkasilla vaiko retkeileekö vain kesäkeleillä. Valitseeko kuitu- vai untuvapussin? Meillä on molemmilla kuitupussit.

Makuualustaa ostaessa pitää miettiä omaa mukavuuttaan. Kaipaako sitä paljon vai vähän. Esimerkiksi me ollaan pärjätty meidän retkillä ihan pelkillä solumuovialustoilla. Halpaa ja kestävää, mutta ei pehmeää ja mukavaa, mitä saa sitten hankkimalla ilmatäytteisen alustan.

Retkikeitin ja siihen sitten tarvittava polttoaine ja sille mahdollisesti turvapullo. Näissäkin vaihtoehtoja on varmaan monia, itse en ole näihin kovin kummoisesti perehtynyt, mutta meitä palvelee hyvin trangia ja siihen sinoli turvapullossa. Sittenhän on niitä kaasulla pelittäviäkin ja näin pain pois.

Puukko on hyvä jollei jopa ehdoton olla matkassa. Sillä hoituu makkarapaketin avaamiset ja nuotioon sytykkeiden tekemiset ja muut. Retkikirves meillä on myös kulkenut matkassa muutamia kertoja, mutta ollaan koettu se hyödyttömäksi välineeksi, joka painaa aivan turhaa rinkassa. Yleensä nuotiopaikoilta löytyy kirves kun sitä tarvitsee.

Ruokailuvälineet eli mitä näihin nyt kuuluu... lautanen, lusikkahaarukkaveitsi, joku kupponen. Itellä semmonen retkiastiapaketti vai miksi sitä nyt kutsuu, mutta siis semmonen kätevä paketti josta löytyy kaikki tarvittava ruokailuun. Omasta kuksasta vielä vain haaveilen.

Tiskiharja, jotta saat jynssättyä puhtaaksi ruokailuvermeet. Ei siis mitään semmosta isoa tiskiharjaa vaan siis joku tämmönen ihan pieni.

Juomapullot. Meillä vesi kannetaan ihan vain käytetyissä limsapulloissa. Aina ennen retkelle lähtöä pitää tarkistaa, että saako matkan varrella pulloja täytettyä jossain, eli kuinka paljon joutuu kantamaan jo kotoa lähdettäessä sitä vettä. Ja itse oon oppinut, että sitä vettä kannattaa oikeasti olla varsinkin kesällä PALJON.

Ensiapupakkaus on kuljetettava aina mukana tottakai. Koskaan ei tiedä mitä sattuu, kenelle ja milloin. Ei meilläkään ole vielä koskaan EA-laukulle tullut käyttöä, mutta silti se aina siellä rinkassa on matkassa. Koiria varten on myös mukana aina rulla sitä sitä mitä se nyt on... itsekiinnytävää sidettä jos tulee haavaa tassuihin ja tummelia polkuanturoihin.

Pyyhe jos aikeissa on kenties uida tai peseytyä. Meiltä löytyy tommoinen toooodella pieneen tilaan pakkautuva ja supernopeasti kuivuva mikrokuitupyyhe ja on kyllä toimiva ja kätevä.

Vaellussauvat olisi niinkun aika tosi hyvät varsinkin tunturissa, mutta itseltäni hajosi moiset, joten tällä hetkellä kuljen ilman. Saa nähdä jospa tulis joskus hankittua uudet.

Sitten lopuista varusteista vaan tämmönen litania, koska niistä en löydä mitään erikoisempaa selitettävää, mutta mukana kulkee myös siis tulitikkuja, vessapaperia, kartat, hammasharja- ja tahna, koirille ruokaa ja kenties jotain herkkua, koirille ruoka-astia, puhelin, särkylääkettä, muovipusseja/minicrippusseja, kamera, käsidesiä, otsalamppu, hyönteismyrkky, aurinkolasit, aurinkorasva, istuinalustat...



Vaellusruokaa kun miettii niin taas kannattaa pohtia sitä mitä se painaa rinkassa. Pitää muistaa myös että sitä kuluttaa vaelluksella paljon, eli tarvitsee paljon energiaa. Itse tykkään syödä vaelluksilla hyvin ja napostella vähän väliä jotakin. Voisin heitellä tähän vähän jotain esimerkkejä mitä ruokaa itse tykkään syödä vaelluksilla. Aamupalana kahvia, puuroa, leipää, mysliä, marjoja. Lounaaksi esimerkiksi nuudelia, pussipastaa, kuivattua jauhelihaa, pussikeittoa, makaroonia tai riisiä. Välipalana pähkinöitä, rusinoita, suklaata, välipalakeksiä, karkkia. Päivällisenä perunamuussia, jotain säilykkeitä, esim. tonnikalaa ja iltapalaksi vaikkapa makkaraa. Jälkkärinä toimii hyvin lätyt ja suklaabanaanit. Tuossa nyt siis heiteltyinä ruokia mitä itsellä nyt ekana tulee mieleen.

Ja mitä vaatetukseen tulee niin itse tykkään vaeltaa juoksuhousuilla, urheilutopilla, vaellussukilla- ja kengillä, takkina semmonen superkevyt ja superohut, mutta syksyllä kyllä lämpimämpi versio. Kylmempiä kelejä varten pipoa ja hanskaa ja tuubihuivia. Kesällä tottakai päässä joku lakki. Leirissä on kiva olla leirikengät ja groksit on hyvät. Leirissä on kiva myös olla lämmintä päällä, itsellä fleeceasua ja sateen varalle pitää ajatella vaatetusta tottakai myös.

Melko sekavan pläjäyksen sain tästä nyt aikaan, mutta toivotaan, että joku saa jotain tästä irti omiin retkeilyihinsä. Nyt vain siis jokaiselle rinkka selkään ja retkelle!

Retkeilyjä siellä täällä ja tuolla

"Loma" huristelee etiäpäin kovaa kyytiä. Vielä ens viikko ja sitten arki koittaa jälleen. Tämä heinäkuu on pitänyt sisällään paljon kivaa puuhaa ja on kyllä mennyt ihan talteen tämä työttömyyskuukausi. Melkein pari viikkoa viihdyin kotikulmilla Kokkolassa tavaten paljon ystäviä ja sukulaisia. Koirien kanssakin nähtiin koirakavereita ja seikkailtiin metiköissä. Rukan kanssa tehtiin oikein mukava reissu Kouvolan suunnille. Siellä käytiin retkeilemässä kasvattajan ja Rukan siskon omistajan kanssa Repoveden kansallispuistossa, jonka jälkeen yövyttiin Rukan kanssa Orilammen leirintäalueella. Ihan huippu reissu oli kyllä. Alhaalla kuva Repoveden retkeilyporukasta.

(c) Ella Hannula

Tällä viikolla retkeiltiin vuorostaan oman komppanjamme kanssa Rokuan kansallispuistossa. Tykkäsin oikein paljon paikasta, vaikka paarmoja oli yllin kyllin riesana. Ruka reppanakin tökkäsi naamansa heti alku taipaleella maa-ampiaispesään saaden aikaan melkoisen ampparihyökkäyksen. Siitä selvittiin onneksi vammoitta ja jatkettiin matkaa. Lämmintähän tuolloin oli, mutta onneksi reitin varrella oli paljon tosi ihania uimapaikkoja, joissa pääsi viilentymään niin neli- kuin kaksijalkaisetkin. Mustikkaa alueella oli myös paljon ja olikin ihana käydä heti aamusta poimimassa aamupuuroon marjat. Ihan huippu reissu tämäkin kaiken kaikkiaan.

Tosiaan ens viikko enää lusmuilua ja sitten töihin mars mars. Kauhistuttaa jo ajatuskin, mutta nautitaan nyt vielä tästä viimeisestä viikosta täysin rinnoin. Alkuviikon vietänkin ystäväni luona Tampereella ja loppuviikosta siskoni tulee Kajaaniin ja sunnuntaina oliskin sitten Ristijärven ryhmänäyttely, johon Rukan kanssa mennään. Junnu-luokan Ruka kerkesikin jo korkata Kokkola KV:ssa kuun alussa. Siellä Tuomarina Eija Lehtimäki ja tuloksena JUN EH JUK2. Arvostelu:

"Aavistuksen pitkänomainen vielä rakenteeltaan pehmeä nuori uros, jolla oikeanmuotoinen pää. Kevyt alaleuka. Oikea-asentoiset korvat. Hieman pitkä, pehmeä runko. Hyvä häntä. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät sivuliikkeet. Löysät kyynärpäät. Liikkuu ahtaasti takaa. Hyvälaatuinen turkki. Miellyttävä luonne."

Elokuussa meillä alkaakin Rukan kanssa nosework –kurssi, jota minä odotan suurella innolla. Laji on siis meille ihan uusi tuttavuus, mutta pitkään olen jo ollut lajista kiinnostunut ja haikaillut kurssille. Saas nähdä miten hauskasta lajista onkaan kyse.

Toivottavasti kaikkien lukijoidenkin kesä on sujunut mukavasti tähän saakka ja tästä etiäpäinkin!