Kiukuttaa

Tällä hetkellä oon niin kiukkunen, että periaatteessa on ihan tyhmä tulla edes postaan, koska tästä ei voi mitään järkevää tekstiä saada aikaan. Noh, koska nyt kerran alotinki nii kokeillaas nyt jotain rustailla. Kenties avautuminen helpottaa oloa.

Miksi oon kiukkunen? Lähinnä siksi, että hermot menee täällä pienessä tönössä. Olen marissut tästä samasta aiheesta ennenkin, mutta marisempa uudestaan. Eli asustelen periaatteessa puoliks kotona vanhempien ja siskon luona ja puoliks poikaystävällä. Yleensä oon aina päivät kotoo ja illat/yöt poikaystävällä. Meillä tää kotitalo on äärettömän pieni. Täällä ei voi edes kuiskata, ettei toinen kuule vaikka ois toisessa päässä taloa. Tänään tuntuu, että kaikilla täällä asustavilla on paska päivä. Kaikki kiukkuilee ja tiuskii ja ARGH. Haluaisin keskittyä blogin kirjoittamiseen tai pariin koulujuttuun, mutta se on lähestulkoon mahdotonta, koska ei täällä ole omaa rauhaa, eikä sekuntiakaan hiljaisuutta, kun koko lössi on paikan päällä. Pitäis vaan suosiolla jättää keskittymistä vaativat hommat semmosille ajankohdille, että ois yksin kotona, mutta sekin on niin harvinaista herkkua, että enpä mää mitään sais tehtyä jos oottaisin omaa rauhaa. 

Tiedättekö te tätä raivostuttavaa tunnetta, kun tuntuu, että pää räjähtää aivan justiinsa...

1,2,3..10.. Ei auta vaikka kuinka laskis kymmeneen. Ehkä mä suosiolla lätkäsen tähän postauksen loppuun poikien villit leikkikuvat tän päivän lenkiltä ja kaivaudun johonki peittojen alle ennenku oikeesti räjähdän. Olkaa onnellisia te, joilla on omarauha edes jossain.

Ja ainiin.. ! Tämän päivän ajan saatte vielä heitellä niitä kysymyksiä sitä kysymyspostausta varten. Huomenna ainakin alotan niihin vastailemaan.