Mistä huomaa talven tekevän tuloaan?

Tämä kaunis väriloisto, jota ollaan nyt syksyn aikana saatu ihastella, alkaa olla aika finito täällä Kajaanissa ainakin. Puut kaljuuntuvat hyvää vauhtia ja nämä kaikki lämpimiä värejä hehkuvat lehdet ovat nyt pakkasen kopristamina maassa ja tuulen mukana ne ottavat mittaa toisistaan juoksukilpailun merkeissä liukkaalla kadulla, jossa itse koittaa vaivoin taiteilla ja pysyä pystyssä. Joka talvi olen suunnitellut nastoja kengänpohjiin, mutta koskaan en ole aikaiseksi saanut niitä hankkia. Ehkä tänä talvena olisi jo aika? 

Pihlajatkaan eivät enää loista komean värisillä lehdillään, mutta puut notkuvat vielä itse pihlajanmarjoista. Tosin melko ahkerasti rastaat niillä täyttävät mahaansa ja muutkin linnut, jotka kyseisillä marjoilla tykkäävät herkutella. Itselläni tekisi mieli herkutella glögillä. En yleensä näin aikaisessa vaiheessa halaja tuota jouluista juomaa, mutta nyt on pari päivää tehnyt kyllä kovasti mieli. Ehkä kuitenkin maltan odottaa vielä ja nautiskelen glögistä hieman tuonnenpana.

Pakkanen laittaa jo mukavasti väriä poskiin ja nenänpäähän lenkkeillessä. Odotan vain niitä kunnon paukku pakkasia kun hiukset ja ripsetkin jäätyvät kuuraisiksi ja samoin myös koiran naamakarvat. Noh, sellailisia kelejä saa varmasti vielä odotellakin, mutta hyvä niin. Maltan kyllä edetä tällä tavalla pikkuhiljaa talvea kohti, vaikka kyseisestä vuodenajasta myös pidän kovin paljon. 

En tiedä onko vielä liian aikaista joululauluille, ehkä, mutta jostain syystä niitä lenkkeillessä tupsahtelee lähes väkisin ulos suustani. ♫"Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee."♫ En siis vielä ole niin höperö, että hoilottaisin näitä ääneen Kodan kanssa kaksistaan lenkkeillessä, vaan minua laulattaa aina vain poikaystäväni ollessa lenkkikaverina. Harmi ettei hän arvosta lauleskeluani vaan pyytää vaikenemaan :D

Tosiaan täällä Kajaanissa ainakin on viime päivinä vesisateen sijasta satanut luntakin välillä. Tosin ei vielä niin paljoa, että sitä kunnolla maahan jäisi, mutta onhan sitä paikoitellen siellä täällä pieniä määriä. Myös vähän isommatkin lammikot kuin pelkät kuralätäköt ovat saaneet jääpeitettä, joka ilmeisesti on kestänyt jo uhkarohkeimpia poikia, jotka ovat pyörällä suttailleet lammen jäällä. Niin ja koska maakin on nyt mukavasti jäässä, niin tälle surulisen kuulusaille pyyhe-eläimellekin on saanut sanoa heipat joksikin aikaa. Varmasti tulemme vielä tämän syksyn ja alku talvenkin aikana häntä tapaamaan, vaikka itse toivonkin, että märät kurakelit olisivat nyt ohi ja kurapyyhettä ei enää joka lenkin jälkeen tarvittaisi.

Mites muualla päin Suomea? Te lukijat olette varmasti aika kiitettävästi ympäri ämpäri Suomenmaata, niin kertokaas toki, että minkälaisella vauhdilla siellä teillä päin edetään talvea kohti. Oletteko jo huomanneet samankaltaisia talven tulon merkkejä kuin minä täällä vai jyllääkö syksy vielä vahvasti ilman sen kummempia merkkejä talven saapumisesta?

PS. Kelle muulle tulee aina ensimmäisenä mieleen talven tulosta muumeista tuttu jäärouva tai ylipäätään se kyseinen muumijakso. Tuon hyytävän jäärouva jakson pätkän näette halutessanne vaikkapa TÄSTÄ. Itse eilen illalla pimeässä ja kipakassa pakkasessa, sekä jäätävässä viimassa lenkkeillessäni pelkäsin törmääväni itse jäärouvaan joka jäädyttäisi minut katseellaan ja toivoin, että jos niin käy, niin joku tajuaisi viedä minut kaminan ääreen sulamaan. Onneksi jäärouvaa ei kuitenkaan näkynyt, tällä kertaa.