Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Joku saattaisi kuvailla tämän päiväistä vaellusreissuamme noilla otsikon sanoilla. Myönnän, että ehkä itsekin saatoin moneenkin otteeseen noita sanoja pyöritellä päässäni, eihän ne muuten olisi tuohon otsikkoonkaan päätyneet. Paska reissu tai ei, kerron siitä kuitenkin hieman.

Olin jo jokusen aikaa sitten päättänyt, että tänä päivänä lähdemme Vuokatin maastoihin tekemään päivävaelluksen. Säätiedot tarkistettuani vielä edellispäivänä totesin, että on hyvä keli mennä nyt. Kuitenkin kun lauantaiaamuun heräsimme, meitä odotti ulkona paksu lumi/loskakerros maassa ja vettä satoi reipasta tahtia. Noh, tässä vaiheessa fiksu vaeltaja olisi ehkä todennut, että parasta vaihtaa päivää ja jäädä tänään suosiolla kotiin. Minäpä en kuulunut tänään näihin fiksuihin vaeltajiin, vaan totesin, että lähdetään, kun kerran on meinattukin. Tartuin rohkeana tyttönä auton rattiin ja käänsin nokan kohti Vuokattia, jonne meiltä on noin puolen tunnin matka. Ehkä noin puolessa välissä itku kurkussa kaarsin lähimmälle P-pisteelle ja vaihdoimme kuskin kokeneempaan, eli poikaystävääni. Loskaisella tiellä ajaminen ei ollut helpoimmasta päästä. Tiellä oli kapeita uria ja loska haukkasi vähän väliä ja rattia sai puristaa rystyset punaisina. Ojaan ei kuitenkaan päädytty edes minun ajovuorollani, mutta ehkä oli ihan fiksua vaihtaa kuskia. Päästiin kuin päästiinkin perille jännittävän ajomatkan jälkeen. 

Sitten ei muuta kuin reput selkään ja matkaan. Vettä senkun satoi ja satoi. Maasto oli paikoitellen hyvin hyvin liukas ja ennen kaikkea märkä ja luminen/loskainen. Mun kenkien vesipitoisuus petti jo heti alkumatkasta, mutta vähätkö minä siitä välitin vaan marssin eteen päin. Ensimmäisen nuotiopaikan tullessa vastaan noin matkan puolivälissä jouduimme toteamaan, että makkarat jää paistamatta. Nuotio ei nimittäin tuumannutkaan syttyä, kun paikalla ei ollut kuin pari hassua puunklapia ja nekin märkiä tottakai. Ei auttanut itkut markkinoilla, vaan saatiinhan me sentään tankattua itsemme eväsleivillä, jotka olin mukaan pakannut.

Matka jatkui nopeasti, sillä kauaa ei viitsinyt paikoillaan seisoskella, sillä tässä vaiheessa sitä oli jo kuin uitettu rotta. Takki oli ainut, mikä piti vettä loppuun saakka, mutta muuten sitä oli läpi märkä jo puolivälissä matkaa. Lähes heti tuon edellisen nuotiopaikan jälkeen ilmestyi kota. Ennen kuin kerkesin riemastua, niin huomasin, että kodan sisällä oli jo valkea ja porukkaa paistamassa makkaraa. Paikalla oli myös tenavia, joten meidän ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa, vaikka lämmin kota ja makkaran paisto olisi ollut huikean mahtavaa tuossa tilanteessa. Minä olen kuitenkin valtava ihmisvihaaja kun olen vaeltamassa/luonnossa liikkumassa. Varsinkin lapsia en tahdo nähdä enkä kuulla. Siksi ei tullut kuuloonkaan jäädä tuohon kodalle edes pieneksi hetkeksi. 

Loppumatka sujui rivakasti ja pian sitä oltiinkin jo takaisin autolla. JEE. Tarkoituksemme oli vaeltaa kolme kilometriä pitempi reitti, mutta siitä kuitenkin luovuin olosuhteiden pakosta ja minulle riitti hyvin pikkuisen lyhyenpikin lenkki. Kyllä sitä oli kuitenkin aika voittajafiilis, kun pääsi autoon ja laittoi lämmöt täysille ja maradonnan soimaan. ♫ Liian pikanen,vähän likanen, mielenvikanen

niinku Maradona. ♫

Voitteko edes kuvitella miten hyvältä kuuma suihku tuntui kotia päästyä?! No voin kertoa, että aika taivalliselta. Olen hyvin yllättynyt siitä, että reissun kaatumissaldo jäi aika pieneksi, vaikka paikoittain oli oikeasti todella vaikea kulkea siinä loskaisassa liukkaudessa. Kamera pysytteli aika visusti laukussa koko reissun ajan, mikä harmittaa hieman, mutta kyllä mä sen esille kaivoin kuitenkin paria kuvaa varten, ettei ihan kuvattomiksi kuitenkaan jääty. Nuo kuvat heitän tuohon loppuun, mutta täytyy kyllä sanoa, että toista kertaa en välttämättä lähtisi tuollaiseen keliin vaeltamaan. Ehkä tästä opin nyt jotain, ja seuraavalla kerralla osaan tehdä fiksumpia päätöksiä ja jäädä oikeasti kotiin jos esimerkiksi keli ei hyvältä näytä. On se kuitenkin aina paljon mukavampi ja ennen kaikkea turvallisempaa vaeltaa hyvissä olosuhteissa, mutta tulipahan tämäkin nyt koettua ja tästä kenties viisastuttua seuraavaa reissua varten!