1. maaliskuuta 2014

Haasteen 11. päivä / Vähiin käy ennenkuin loppuu

 photo aamu_zps44527781.jpg  photo naamahiukset_zps04f567a3.jpg photo ruoka_zps80fc5766.jpg  photo paumlivauml_zpsedd3f3a1.jpg  photo taumlrkeintauml_zps7803976d.jpg  photo ilta_zps71803d1f.jpg  photo paumlivaumlnkuva_zpscb8f61ea.jpg

Tajusin, että loman lisäksi myös tämä haaste alkaa vedellä viimeisiä päiviään. Tai onhan tässä vielä pari päivää, mutta kuitennii. Tämän haasteen kanssa on kyllä ollut hauska viettää aikaa ja ilmeisesti teitä lukijoitakin on kovasti tämä haaste miellyttänny, sillä kävijämäärä on ollut normaalia huomattavasti suurempi. Kiitos siis teille joita on päivieni toilailut jaksaneet kiinnostaa ja toivottavasti vielä nää viimeisetkin haaste päivät kiinnostaa! Mutta nyt tarinoita päivän kuvien takaa..

AAMU. Heräsin omaan mieleeni aivan liian myöhään. Kun silmäni avasin ja hokasin, että onpas jo valoisaa ja katsahdin kelloa niin pomppasin kyllä salamana pystyyn. Olen tottunu heräämään niin hirmusen aikasin, että näin puoli kymmeneltä heräily tuntu kauhealta synniltä. Noh, siitä eteenpäin aamu sujuikin sitten rennoissa merkeissä. Theddyn kanssa nautittiin aamupalaa lastenohjelmia katsoen. Tai siis minä söin ja katsoin tv:tä, Theddy istu sylissä ja katsoi mun aamupalaa.. :D

Naama+hiukset. Oon nyt yleensä ottanu nää naama kuvat ikkunan edessä, koska sieltä tulee parhaiten valoa. Noh, tänään linssilude alias Theddy päätti myös änkeä kuvaan. Oikeastaan vain siksi, että ikkunan takana vipelsi pörröhäntä. Theddyn piti tietenkin tulla vahtimaan, ettei kurre tee tuhmuuksia takapihalla.

Ruoka. Tämän päivän ruoka -kuvaan pääsi komeilemaan mun erikoispirtelösmoothiemikälielitku. Tämä herkku sisälsi kaikenkaikkiaan banaania, maitoa, mansikoita, mysliä, sekä tyrnimarjoja. Sain herkutella koko litkun ihan ihtekseni, koska muiden mielestä se oli pahaa, koska siinä ei ollut sokeria.. hmh.. sokerihirmut.

Päivä. Käytiin äitin ja poitsujen kanssa lenkkeilemässä paikassa, jossa viimeks käytiin poikaystävän ja koirien kanssa parivuotta sitten talvella. Nyt sieltä oli tiet suljettu porteilla ja jokapuolella kylttejä yksityistie. Joka tapauksessa käveltiin tien päähän, joka vie siis eräälle järvelle ja siellä on kivoja mehtiä ympärillä. Pyörittiin siellä kunnes yhtäkkiä paikalle ilmestyi mäyräkoira. Pojat meni heti tutustuun kaveriin ja olin varma että mäyris on tyttö, koska ei syntynyt yhtään elvistelyä. Huokasin helpotuksesta, kunnes tää mäyris kävi puskan takaa hakemassa toisen kaverin. Tämänkään kanssa ei syntynyt kärhämää ja menin lähemmäs kattomaan koiria niin molemmathan ne uroksia olivat. Ihme, että porukka tuli toimeen keskenään. Nää mäyrikset tepasteli meidän perässä ja mietittiin että mitäs me näille jannuille oikee tehdään. Pian paikalle saapui kuitenki auto josta esiin kömpi mehtämies. Mies huusi jo kaukaa että "KÄVIKÖ PAHASTI!?" Totesin vain, että ei tässä mitään oo käyny. Mäyristen omistaja luuli, että meidän nallet oli siinä tapauksessa tyttöjä, ja kun sanoin että poikia ovat molemmat niin mies hämmästeli miten hänen koiransa eivät käyneet kimppuun. Ovat kuulemma saksanpaimenkoiranki jättäneet kakkoseksi ku ovat tappelemaan ruvennu. Totesi sitten vain, että meidän koirat oli vissiin sitten vähä nössöjä. Jaahas. Muutenki se kahto niitä niin nenänvartta pitkin ja höpötti jotai siihe suuntaa että mitä pölypalloja nuoki on :DD Nojaa, siitä miehestä ei tuntunu pääsevän eroon millään. Se selitti ummet ja lammet siitä kuinka hän oli tässä nyt supimehtällä ja ovat mäyrikset kauristakin ajannu ja että hänellä on riistakameroita siellä ja täällä ja tuolla ja kettu oli vieny hänen kalat?!?! Saatiinpa siinä sitten kuulla vaikka ja minkälaista tarinaa.

Tärkeintä. Hii. Koirat päässeet jälleen tähän kuvaan. Noh, enpä oo hirveesti muuta kuvattavaa tähän kategoriaan keksinny.

Ilta. Tässä iltasella tuli pelailtua äipän kanssa muutamat lautapelit. Minä voitin ofc! Tästä seuraavaksi ilta jatkuu niin, että pääsen "pitkästä" aikaa poikaystävälle kun sen yövuorot on ohitte ja vapaat alkaa. Hii :3

Päivänkuva. Havaitsin lenkillä eksoottisen kuvauskohteen. Ilmeisesti hirvenkarvaa, jossa vesipisaroita. Juuri kun vedin järkkärin laukustaan esille, niin siittä loppu akku. Yhyy. Ikuistin tämän karvatupon silti puhelimen kameralla ja se pääsi nyt toimittamaan päivänkuvan virkaa.

Näin. Tämmöstä tänään ja huomenna taas palaillaan! 

10 kommenttia:

  1. Haha toi pölypallojuttu. Ihan naurahin täällä ääneen kun luin.. :DD
    Sellaset ihmiset on kyllä inhottavia jotka vaa höpöttää ja höpöttää eikä meinaa päästä eroon. Ite ku en oo tosiaa mikää paras vieraiden kanssa smalltalkkaamaan niin voi voi.. :D

    Ja mietinki et mitä ihmettä on vikassa kuvassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha nojoo :'D Sitte jotenki niin vaivaannuttavaa ku toine höpöttää kaiken maailman asiat lävitte ja ite oot vaa että "joo.. mmm.. okei..aaa, aivan.. joo.. mää tästä lähen nyt.." :---D

      Poista
  2. Hahahah pölypalloja! Ihan mainio lempinimi Kodalle ja Theddylle!

    VastaaPoista
  3. Heippaa!
    mulla olis esittää yksi kysymys. Kun Theddy ja Koda ovat metsälenkeillä irti (näin olen käsittännyt) niin saavatko ne juosta niin ettei sinun tarvitse nähdä niitä koko ajan? :) Mulla on suomenlapinkoira narttu ja metsälenkeillä se saa juoksennella ihan vapaasti, kunhan käy moikkaamassa välillä:)! (ei mitään käsitystä miksi avauduin mun "pölypallon" lenkkeilystä. sorry abaut that.)
    tää haaste on ollu ihan suberhyber kiva aina innolla ootan et millon postaat uudelleen! sit kun käy tsekkaa täält nii ihan fiiliksissä luen.
    Tässä vielä muutama question:
    ♥minkä ikäisiä sun koirulit muuten on?
    ♥ ja minkä ikäinen Koda oli kun otit Theddyn?
    ♥miten Koda suhtautu Theddyyn kun ne tapas ekaa kertaa?
    itsellä siis olisi haaveissa ottaa vielä tolle lappalaiselle jossain tuolla hamassa tulevaisuudessa toinen lappalaistyty kaveriksi! siksi kyselen...

    Terveisin:
    Eräs lukijasi ja sen pölypallo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukavaa että teitä anonyymejäkin ilmottautuu aina välillä :) Kiitos kommentistasi.
      Theddy ja Koda juoksevat päivittäin irti metsissä ja pelloilla. Ovat pennusta asti tottuneet siihen ja irtiolo sujuu hyvin. Pojat saa vipeltää metsissä ihan omine nokkineen ja tekevät omia tutkimusretkiään. Eivät ne tosin hirveän kauaksi eksy vaan pitävät itse tietyn välimatkan, ettei emäntä vaan mene hukkaan. Joskus jos minusta tuntuu, että nyt ei oo pojista hetkeen kuulunu niin kutsun heitä ja yleensä ne salamana ilmestyy jostain puskasta. Välillä aina treenataan semmosta, että minä menenkin yhtäkkiä johonkin piiloon kun pojat ovat jossain kauempana. Näin heille tulee hätä, että mihin se mamma katos ja muistavat sitten aina pitää minua silmällä. Hyvä että sunkin pölypallo osaa irtiolon hyvin, että muistaa tulla moikkailemaan aina välillä :)
      Muutamaan kysymykseesi vielä vastaukset:
      Koda on nyt 3v 10kk ja Theddy taas on 1v 7kk. Elikkäs Koda oli n. 2 ja puol vuotta kun Theddy tuli taloon. Ainakin näin äkkiä laskettuna :D Kun Theddy ja Koda tapas ekan kerran niin Theddy kävi oitis Kodan "kimppuun". Se otti Kodasta heti painikaverin ja Koda hetken kummasteltuaan tätä pientä oliota lähti leikkiin mukaan. Eli ensimmäisestä yhteisestä hetkestään lähtien ne on ollu kuin paita ja peppu! Tässäpä vielä kuva ensitapaamiselta: http://i1290.photobucket.com/albums/b535/jannssku/DSC09948_zps0510a584.jpg Eli paremmin ei ois voinu mennä!
      Toivottavasti sun suunnitelmat joskus toteutuu ja saat kaksi lappalaista rinnallesi :) Ja kiitos vielä kun tulit kommentoimaan!

      Poista
    2. aww kuin sulonen toi kuva! :)

      Poista