Viikonlopun mustelmia

Hengissä ollaan! 

Tulipas melko hurja viikonloppu vietettyä Kalajoen maisemissa kesän jukujukuleirin ohjaajaporukan kanssa. Huhhui. Tuli otettua vähän osumaa paintballissa ja rellestettyä muutenkin, eli kuten arvata saattaa niin sunnuntai oli melkoista kärsimystä, mutta siittä on onneksi nyt selvitty. 

Kotia palatessa minua odotteli parikin ihanaa ylläriä. Nimittäin kaksi uutta tilaamaani kivaa paitaa oli saapunut, sekä meidän ikuisuuden (4kk) kestänyt saunaremonttimme oli viimein ja vihdoin saatu päätökseen. Nyt meillä on kivat uudet sauna- ja pesutilat. Koiratki oli oikein tyytyväisiä lopputulokseen ja kävivät ensimmäisinä testaamassa uuden uutukaiset lauteet. Hassuja hauvoja :3

Tähän väliin mun täytyy vielä mainita, että mua raivostuttaa yli kaiken nämä pimeät illat. ARGH. Joka ilta joutuu lähtiä lenkittää koiria tuonne pimiään ja jostain kumman syystä oon alkanu pelkään pimiää ihan sikana. Joutuu aina ottaan jonku ihmisen mukaan lenkille, koska yksin en uskalla lähtiä, vaikka kuinka ois lamppuja matkassa. 

Mutta eipä sen kummempaa. Nyt tuntuu jotenki, että tää kirjottaminen ei luonnistu sitten yhtään. Päässä pörrää ihan tuhottamasti liikaa kaikkia asioita ja nii.. mutta palaillaan! 

Kaikenkirjavia siivekkäitä

Meidän pihassa on käynyt melkoinen kuhina tässä jo parisen viikon ajan. Nimittäin takapihan lintujen ruokintapaikka on ollut kovassa käytössä heti siitä lähtien, kun muistin aloittaa tirppojen ruokinnan. Hyöhenpeitteisille kavereille on tällähetkellä tarjolla talipalloja, sekä kauraa ja kyllä näyttää kelpaavan linnulle kuin linnulle. Vierailijoita on ollut jo laidasta laitaan, talitintistä mustarastaaseen. Itse vielä kovalla innolla odottelisin punatulkkua paikalle. Kenties se sieltä jonain päivänä vielä putkahtaa herkkujen äärelle! 

Minä en ole kylläkään ikinä aikaisemmin ollut näin innoissani lintujen perään, mutta nyt minusta on kehkeytynyt oikea lintubongari suorastaan. Nimittäin jotkut teistä vanhoista lukijoista saattavat muistaa, että olen aikaisemminkin postaillut linnuista. Kyseisessä postauksessa avauduin lintupelostani ja siitä kuinka se jo silloin alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, koska opin tarkastelemaan näitä kauheuksia linssin läpi. Nyt tästä lintukammo postauksestani on kulunut jo n. 8kk ja voin kyllä iloisena todeta, että hurjasti on pelkoni vähentynyt näitä pyrstöisiä kohtaan. Aivan mahtavaa! Ahkerasti olen kuvaillut lintuja ja opiskellut niitä vähän tunnistamaankin ulkonäöltä ja ääneltä, eikä edes kammoksuta. Tosin en minä vieläkään niitä siivekkäitä kovin ihanina pidä, mutta eipähän tarvi enää vapista pelosta, kun lintu lentelee lähellä. 

Minun lisäksi lintujen maailmaan on viimeaikoina perehtynyt kaksi nelijalkaistakin. Nimittäin Theddyn ja Kodan uusi ehdoton lemppari harrastus on lintujen tiirailu ikkunasta. Siinä me kaikki kolme yleensä kyyläilemme lintujen taistelua parhaista ruokapaikoista. On se mukavaa, kun on yhteisiä harrastuksia poikien kanssa!

Viikonlopun retkeilyjä

Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille!

Mitenkäs te olette viikonloppunne viettäneet? Joillain teillä saattaa tänään olla viimeinen syyslomapäivä aivan kuten minullakin, joten siitä onkin syytä ottaa kaikki ilo irti. Huomenna alkaa taas arki ja opisto kutsuu. Ei kyllä jostain syystä jaksais yhtään kiinnostaa, mutta pakko jaksaa ja löytää jostain karannutta motivaatiota, niin hyvällä tuurilla sitä valmistuukin sitten keväällä! Siihen tähdätään.

Tämän viikonlopun aikana olen viettänyt ahkerasti poikien kanssa aikaa ulkoillen. Välillä aurinko on paistaa porottanut ja välillä taas on ollut synkempää ja sadellut milloin lunta ja milloin rakeita, mutta meillehän kelpaa sää kuin sää.

Eilen vietettiin mukava ilta koirien, sekä pikkusiskoni kanssa tuossa läheisellä Vähäjärvellä. Reipas tunti touhuiltiin ja leikittiin mm. meidän uutta lemppari leikkiä, piilosta! Siinä koirat saa toimia etsijöinä yhdessä ja aina jompikumpi meistä kaksijalkaisista kirmaa piiloon. Huisin hauskaa!

Tänään aamusta päätettiin poikaystäväni kanssa lähteä perinteikkäästi sunnuntairetkelle ja pojat tottakai mukana. Tälläkertaa retkipaikaksi valikoitui Karhukorvenjärvi. Sielläpäinkään ei ollut aikaisemmin kumpikaan pojista ikinä käynyt ja kyllä uusia hajuja riitti. Eväitä ei sattunut olemaan matkassa, mutta ei se haitannut. Reissu oli mukava ilman niitäkin.

Kyllä nuo kaikenlaiset pienet kuin isommatkin retket aina piristää mieltä!

Ensilumien riemua

Melko monella paikkakunnalla on varmasti jo saatu nauttia/kärsiä (ihan miten kukin asian ottaa) ensilumista, niin myös täällä meillä. Kuten varmasti täällä blogini puolellakin on käynyt ilmi, niin itsehän rakastan lunta ja talvea. Näin ollen ensilumi todellakin sai hymyn huulille. Minun lisäkseni rakkaat lappalaiseni pitävät kovastikkin lumessa touhuamisesta. Käytiinkin eilettäin jo iloitsemassa pienestä lumikerroksesta pellolla koirakavereiden, tolleri tyttöjen Saanan ja Lyylin kera. Riemu oli ylimmillään ainakin meidän Theddyllä. Se nimittäin suorastaan lenteli lumipallojen perässä, kuten kuvista saatattekin huomata. Tuolla otuksella pomppuvoimaa riittää. Olenkin pohtinut, että mahtaakohan sen sukupuusta löytyä kenties jänistä, kaurista vai jopa kengurua?!

Nämä lumet taitavatkin tuolla parhaillaan jo sulailla, mutta toivotaan, että talveksi saadaan sitten kunnon kinokset taas! Isoissa nietoksissa remuaminen koirien kanssa on aivan parasta! Harmi vain, että nuo karvanallet keräävät aina tajuttomat lumipallerot turkkeihinsa, joita sitten saa sulatella oikein urakalla. Mutta niinhän se vähän tuumaa mennä, että ei mitään hyvää ilman jotain huonoa. 

Herkullinen aamu

Nyt on kyllä torstaiaamu aloitettu niin mukavasti, että toivottavasti tämä iloisuus ja pirtsakkuus säilyy koko loppupäivän! Tälläisen ihanan aamun on saanut aikaan lähinnä kaikki herkku, mitä olen suuhuni kerennyt tänään laittaa. Nimittäin käytiin pikkusiskon ja äitin kanssa heti aamuvarhain kaupungissa pörräämässä ja mukaan tarttui mm. herkullisia vastaleivottuja croisantteja, suklaatia, sekä teetä, jota en aikaisemmin ollut maistanutkaan! Nam, Nam ja vielä kerran NAM!

Toki tuolla pikkuiruisella lumikerroksella, joka hieman puita ja maata koristaa, saattaa olla myös oma osuutensa minun iloisuudestani ja hyvästä aamustani. Sieltä se talvi pikkuhiljaa saapuu.. Jippii! 

Seuraavaksi voisikin tämän pienen ruokalevon jälkeen lähteä ulkosalle touhaamaan koirien kanssa, pellolle vaikkapa. Pojat kun niin nauttivat jo tuosta pienestäkin lumen määrästä. Aivan kuin omistajansakin (:

PS. Teitä ihania lukijoita on pikkuhiljaa kertynyt aika montakin! Mahtavaa! Jos tässä joskus se sata tulee täyteen, niin voisin perinteikkäästi keksiä jotain vähän erikoisempaa postausta. Kenties juuri jotain semmosta, mihin te lukijat saisitte itse vaikuttaa, mutta palaillaanpa siihen sitten, jos se sata paukahtaa jossain vaiheessa rikki. 

Ilta auringossa

Hurjan kaunista auringonlaskua käytiin tänään iltasella ihastelemassa läheisellä Hopiakalliolla. Se on paikka, jossa yleensä kesäisin tulee vietettyä paljon aikaa uimisen merkeissä, mutta kyllä siellä viihtyy kaikkina neljänä vuodenaikana. Hienot maisemat ja loistavat temmellysmahdollisuudet koirille niin mikäs sen parempaa. 

Tällä reissulla tosiaan mukana oli lähes koko perhe, iskää lukuunottamatta. Siskon kanssa heiluttiin kamerat käsissä ja lopputuloksena yhteensä yli 500 kuvaa.. hups! Niissä olikin sitten melkoinen selaaminen.

Kotia palatessa pääsinkin nauttimaan yhdestä koiranomistajan parhaista puolista. Nimittäin vastahakoisten koirien pesusta. Koda kaipasi "housukarvojen" pesua, sillä jostain syystä onnistui sotkemaan ne mihis muuhunkaan kuin kakkaansa. Theddy taasen joutui suihkuun kahdestakin syystä. Ensimmäinen oli se, että kuten kuvista saattaa tarkkasilmäisimmät hoksata, niin jätkä nautti suunnattomasti hiekkakasoissa mönkimisestä ja tuosta turkista ei tommoset hiekkamäärät ihan puistelemalla irtoa. Toinen syy olikin sitten se, että tarkkavainuinen herra löysi metsästä jotain hänen mielestään herkullista kakkaa, jossa oli ihan pakko pyöriä ja hinkata itteensä. Haju oli kertakaikkiaan uskomaton. Hyi olkoot. Tämmöset tempaukset kyllä piristää aivan mahtavasti koiranomistajan muuten niin tylsää arkea, joten suuret kiitokset Theddylle!

weheartit.com

Gotta catch ém all!

Jippikayjei! Voi rakkaat. Hyvää maanantaita teille kaikille hassuille!

Arvatkaas minkälaisissa tunnelmissa viikonloppuni on vierähtänyt? Lauantaina nimittäin julkaistiin uudet Pokemon pelit x ja y. Tottakai heti aamusta käytiin poikaystävän kanssa hakemassa omamme ja uppouduimme niiden pariin koko viikonlopuksi. Eihän sitä malttaisi laskea uutta peliä käsistään hetkeksikään. Noh, onneksi sentään on olemassa nuo kaksi nelijalkaista, jotka pakottavat pitämään taukoja pelistä. Mutta niin.. tykkään kyllä kovasti näistä uusista peleistä, että kyllä näitten ääressä kelpaa aikaansa kuluttaa! Nyt taitaa kyllä simssin peluut jäädä tauolle, kun niin intona tuota DS:ää pitää näpräillä. Tosin kenties pitäisi hieman rajoittaa tuota pelaamista, sillä tänään kaupassa silmäni muuttuivat lautasen kokoisiksi ja suuni loksahti ammolleen, sillä olin näkevinäni kaupan hyllyllä pikachun! Hetken silmiä hierottuani hokasin, että se olikin vain keltainen sipsipussi!

Viimeksi kun postailin simssin peluusta, niin lukijoiden joukosta löytyi muutamakin simssin pelaaja, mutta entäs sitten.. löytyykös muita pokemonin ystäviä tai jopa pelaajia?