Jo pipolakki ja punatakki on juhlakuntoon laitettu ♫

Pari postausta sitten intoilinkin jo kovasti joulusta ja tein joulufiilistely postauksen. Tänään voisin jatkaa hieman sitä samaa linjaa, jonka jo silloin aloitin. Olen nimittäin nyt tämän alkuviikon toiminut joka ilta tontun tehtävissä ostellen, sekä paketoiden lahjoja. Hih, se vasta hauskaa puuhaa onkin. Tykkään kovasti. Musta tulis kyllä loisto tonttu! :3

Nyt mulla on paketeissa jo kaikki lahjat, paitsi muutama omatekoinen lahja on vielä tuloillaan, joten tonttuiluni jatkuu vielä joku ilta. En ymmärrä miten jotkut eivät yhtään tykkää lahjojen paketoinnista. Mikäs sen mukavampaa kun laittaa ihanat joululaulut soimaan ja tonttuilla paketeiden parissa laulujen tahtiin. Ja kenties hörppien samalla glögiä.. nams!

Multa on myös kyselty, että mitäs minä itse olen joululahjaksi toivonut, jotenka voisin muutaman toiveeni tässäkin mainita;

• Lumikengät.. Olen jo melko pitkään haaveillut lumikengistä. Minulla kun on talvisin tapana samoilla koirien kanssa metsissä ja pelloilla, niin se sujuisi huomattavasti mukavemmin, jos jalasta löytyisi lumikengät. Nyt sitten tajusin laittaa tämän yhdeksi joululahja toiveekseni. Jos nämä satun jouluna paketista löytämään, niin sitten pitäisi toivoa kyllä niitä kunnon lumihankiakin, joita ei ainakaan vielä ole näkynyt..
• Jumpsuit.. Olen onnistunut rikkomaan entisen jumpsuittini, joten ois mahtava saada uusi. Mieluiten joku ihanan hassun värinen. Saunan jälkeen on niin kätevä sukeltaa tähän asuun, jotenka toivottavasti tämäkin toiveeni toteutuu.
• Tossut.. Jumpsuitin lisäksi saunan jälkeen olis ihana vetästä pehmoiset tossuttimet jalkoihin. Hih :3
• Otsalamppu.. Näin talvisina ja syksyisinä iltoina otsalamppu on ainakin minulle ehdoton kaveri lenkeillä. Omistan tälläkin hetkellä yhden, mutta se on melko kehno versio, joten olisi oikein mukava saada uusi ja vähän tehokkaampi kapine mukaan pimeisiin iltoihin.
• Joku lautapeli.. Kenties Monopoly taikka Rappakalja? Minulla on tainnut lapsesta saakka olla tapana kirjoittaa pukin toivelistaan joku lautapeli. Rakastan lautapelejä ja ne ovat aina olleet suuressa suosiossa meidän perheesä. Toivottavasti siis joku lautapeli löytyy paketista. 

Siinäpä siis muutama toiveeni. Minulla on vähän semmonen tutina, että nuista kaikki taitaapi paketeista löytyä, mutta saas nähdä. Ja innolla odotan löytyykö jotain ihan yllätyksiä! Onkos teillä kellään ollut yhtään samantapaisia lahjatoiveita kuin minulla? Ja löytyykös sieltä ruudun takaa yhtä innokkaita tonttuilijoita kuin minä? Kertokaahan toki :)

Jollei jouluna ole lunta...

Ääh. Taas kerran lumi alkanut sulaa maasta, koska satelee vettä ja kaikkialla on jotenkin niin rumaa, karua ja niin ankeeta. Ärsyttää. Tahtoisin kunnon talven. Pakkasta ja paljon lunta, mutta se ei tänä talvena taida toteutua, ainakaan jos näin jatkuu. Murr..

Koiria on maailman raivostuttavin lenkittää tämmösillä keleillä. Siis ei vesisateessa mitään, kyllähän sen kestää, mutta että kun on niin liukasta, ettei siellä pysy pystyssä. Kokoajan saa pelätä, että millon lentää nurin.
Niin ja sekin vielä, että kun minulla on tapana roikuttaa kameraa lähes jokalenkillä matkassa, niin sekin on niin turhaa nyt, kun ei kuvaamisesta oikein mitään tule kun on näin synkkää ja masentavan näköstä kokoajan.

Tänään onneksi saatiin poikien kanssa vähän piristystä lenkille. Nimittäin piiitkästä aikaa päästiin pellolle riekkumaan ystäväni, sekä hänen tolleri tyttöjensä kanssa. Moneen viikkoon ei olla nähty, mutta nyt viimein. Kyllä oli pojilla ollu tyttöjä ikävä. Nyt Theddykin näki ekaa kertaa tyttöjä pallien leikkuun jälkeen. Aikalailla samalla tavalla sitä tytöt kiinnosti. Noh, välillä se osas irtautua puuhaamaan omiaan, mitä ei siis ennen ole tehnyt tyttöjen seurassa, mutta suurimmaksi osaksi roikkui tytsyjen perässä ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Ei siis kovin suurta vaikutusta huomannut.
Koirat ottivat ilon irti yhdessä peuhaamisesta, vaikka ulkona niin ankeaa olikin. Kodakin pystyy tuolla pellolla ilakoimaan, kun taas tiellä se on niin kauhusta kankeana kun on liukas ja märkää.

Noh, minä ainakin jatkan toivomista siitä, että tulis semmonen kunnon talvi.. ja pian!

Joulufiilistelyy

Ihanaa! Mulla alkoi nyt pitkä joululoma. Tänään vielä vietettiin työharjoittelupaikassani päiväkerholaisten joulujuhlaa ja lauantaina olinkin aamusta iltaan jouluisella lastenleirillä vetäjänä. Joten niinkuin arvata saattaa, niin hyvin jouluisilla fiiliksillä jäin lomaa viettelemään.
Kauniit joululaulut soivat päässä ja tekisi aivan mieli hakea kuusi ja alkaa koristella sitä. Hienoja jouluvaloja on mukava ihastella samalla kun mussuttaa herkku piparkakkuja. Pojillekkin piti lyödä tonttulakit päähän. Hihi, ihanat tonttu-ukkoni! Tuitui.

Joulu on ihanaa aikaa, jos sen pystyy ottamaan vastaan ilman kamalaa ressiä. Itse ainakin olen melkoinen jouluihminen. Rakastan jouluruokia, joululauluja, koristeita ja valoja, joululahjojen saamista ja antamista, sekä juuri sitä joulutunnelmaa mikä tulee näistä kaikista. Lahjojen paketoiminen on myös niin mukavaa puuhaa. Lahjoista puheen ollen, minulla on jo poikaystävälle ja siskolle lahjat valmiina. Koirille olisi vielä hankittava jotain mukavaa.

Toivottavasti huomenna sattuisi olemaan mukava sää, niin että pääsisin ulos ottamaan vähän lumisempia joulukuvia. Kenties voisin viedä nämä minun ihanat tonttu-ukot poseeraamaan lumihankeen. Theddy varsinkin on luonteeltaankin jo niin tonttu, että se hehkuu kyllä kuviinkin, vaikkei punasta nuttua olisikaan päässä koristamassa.

Toivottavasti teidän rakkaiden lukijoidenkin joulunaika sujuu yhtä rattoisasti ja mukavissa tunnelmissa!

Pentu-haaste | Koda

Olenkin jo jonkinaikaa suunnitellut tekeväni pentu-haaste postauksen. Joka on lähtöisin blogista pentumaista. Hokasin, että nyt olisikin sopiva sauma toteuttaa haastetta. Ja koska meillä kun näitä koiria on kaksin kappalainen, niin olkoon tämä ensimmäinen osa haastetta, joka on omistettu Kodan pentuajan muistelointiin.  Theddy saakoon oman postauksensa pentuajastaan sitten hieman myöhemmin. 

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Koda saapui meille ollessaan 10viikkoinen. Se pieni pallero oli jotain joka sulatti ainakin minun sydämeni heti oitis. En ollut koskaan nähnyt mitään niin suloista. Pieni ja aluksi niin hirmuisen ujo ketunpoikasta muistuttava otus oli niin suloinen näky, että eihän sitä raaskinut edes komentaa. Vielä tänäkin päivänä se osaa käyttää suloisuuttaan hyväksi. Se kyllä tietää, että on yhä minun mielestäni maailman ihanin nelijalkainen, jolle ei voi olla pitkään vihainen vaikka se mitä tekisi.
Alku aikoina monet ohikulkijat totesivat pikku Kodan olevan enemmän kettu kuin koira. Suomenlapinkoiraksi sitä ei ainakaan uskottu.

Suloisen ja erittäin rauhallisen kuoren alta paljastui ja pilkahteli aina välillä sitä vauhdikastakin puolta. Aivan kuten tänäkin päivänä Koda osasi myös silloin riehua sydämensä kyllyydestä aina kun siltä tuntui, vaikka yleensä olikin niin rauhallinen tapaus. Jotenkin niistä sen riemunpyrskähdyksistä nautti aina enemmän, kun pentu oli suurimmaksi osaksi ajasta niin rauhallinen.
Kenties juuri tämän rauhallisuutensa asioista Koda ei koskaan tainnut pentu aikanaan hajottaa mitään. Eikä sen kummemmin tehdä ilkeyksiä. Eli ihan toisin kuin Theddy.

Halusin jakaa teidän kanssanne myös muutaman Kodan hassuttelu kuvan, sillä on se osannut pienestä pitäen olla vähän hömelökin. Ei sen kanssa ole tarvinut tylsistyä, vaan on sekin osannut naurattaa tempauksillaan, ilmeillään ja kaikenlaisilla toilailuillaan. Joskus pentuna sillä oli aina semmosia kunnon hömppä päiviä, että tuntui kuin se tahallaan pelleilisi ja naurattaisi meitä.

Mutta kaiken sen hölmöydenkin keskellä oli todella fiksu pentu. Suorastaan niin fiksu, että se aivan yllätti minut. Pikku Koda oppi vaikka mitä todella nopeasti ja niin pienenä. Se jaksoi keskittyä niin hienosti ja oli aina innokas oppimaan uutta. Ja niinhän se on vieläkin. Sille on todella helppo opettaa temppuja kun se hoksaa niitä niin hyvin ja jaksaa keskittyä. Jälleen kerran aivan toista maata kuin Theddy.
Pikku Koda kyllä hurmasi kaikki kaksijalkaiset taidokkuudellaan. Se oli oikea pieni neropatti!

Siinäpä ihan muutamalla sanalla vauva Kodasta. Sitä aikaa on kyllä ikävä, mutta niin ne koiratkin vain kasvaa... mutta tosiaan! Theddystäkin on sitten tuloillaan tämmöinen pentu-haaste-sydeemi jossain vaiheessa, eli jos kiinnostaa niin olkaahan kuulolla!

Ainiin.. ja vielä ne kolme koirablogia, jotka haastan. Noh, tässä he tulevat:
http://wwwkarvakorvat.blogspot.fi/
http://tassujenkertomaa.blogspot.fi/
http://laimeeta.blogspot.fi/

Ketä onni suosii?

Joululahjan voittaja on siis arvottu. Arpaonni suosi tällä kertaa Hetaa. Onnea hänelle! Toivotaan, että saan voittajan yhteystiedot pika pikaa sähköpostiini, että lahja kerkeää lähteä matkaan ja pääsee perille ennen joulua! Saas nähdä kuin käy :)

Ps. Anteeksi videolla kuuluvat naurun tirskahdukset, mutta kätyrilläni (pikkusisko) ei ole kaikki muumit laaksossa.

Niin ja sitten minulla olisi vielä yksi pyyntö teille rakkaille lukijoille, jotka itse omistatte myös blogin. Nimittäin toivoisin, että jos suinkin viitsisitte, niin kävisitte vastaamassa tekemään nettikyselyyn aiheesta nuorten bloggaaminen. Tällä tavoin auttaisitte minua suuresti eteenpäin opinnenäytetyössäni, joka käsittee kyseistä aihetta. Suuret kiitokset kaikille teille, jotka vaivaudutte vastailemaan oikein ajatuksen kanssa! Vastauksia kaivataan kipeästi.

Vastaamaan pääset TÄSTÄ!

DIY: Värillinen lumilyhty

TARVITAAN
Vesiämpäri
Kuppi
Pensseli
Vesivärit
Lunta

Ja sitten ei muutakuin väsäämään värikkäitä lumipalloja! En tiedä oisko tähän helpompaakin taktiikkaa, mutta itse koin eilen näitä pyöritellessäni tämän taktiikan toimivaksi. Elikkäs kannoin pihalle vettä tuossa isommassa vesiämpärissä, josta sitten aina kaappasin mukillisen johon sekoitin haluamaani vesiväriä. Sen jälkeen pöyräytin lumipallon, johon sitten ympäriinsä kaadoin vettä. Oikein hupaisaa puuhaa! Kasasin värkkäämäni palleroiset nyt alustavasti vasta noin kasaan, koska ajattelin vääntää niitä vielä joku päivä kun tässä kerkeää niin lisää. Sitten kun koen, että niitä on tarpeeksi (aijon tehdä aika ison) niin laitan ne nätisti lumilyhdyksi ja tuikkaan kynttilän palamaan sinne sisälle. Mielestäni ihana talvinen pihan koriste! 

Tosin varoitan, että jos omistat koiran ja mahdollisesti alat hänen seurassaan värkkäämään näitä lumipalloja, niin saat olla varuillasi. Ainakin jos koirallasi on taipumusta lumipallojen perään niin laita valmiit pallot visusti piiloon, ettei sitten käy niinkuin minulle, että osa valmiista palloista katoaa selkäsi kääntäessä parempiin leikkeihin ja tuhoutuu. Taikka jos koirasi on vielä tätäkin ilkikurisempi tapaus ja kun hän huomaa tilaisuutensa koittaneen niin hyökkää hän tuhoamaan vesiväri tarvikkeita, kuten nyt esimerksiksi vaikkapa meidän Theddy teki. Pensseliä piti vähän maistaa ja vesivärikuppia pikkusen enemmänki. 

Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan tätä lumenvärjäystä, jos vaikka tavallaiset valkoiset lumipallot alkavat kyllästyttää.  Hauskaa talvista puuhastelua! :)

Luminenut ilakoi

On ollut ihanan luminen viikonloppu. Koirien kanssa ollaan kyllä saatu remuta lumisilla pelloilla oikein sydämiemme kyllyyksistä. Eihän sitä malta edes sisälle palata kun ulkosalla olis niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. 

Koiria on ollut ihana kuvata lumisessa maastossa. Jotenkin ne sopivat sinne niin hyvin. Harmi vaan, että kamera ei ole yhtä innoissaan talvisista kuvista, mutta hyvin se on jo pari edellistäkin talvea ja paukkupakkasia kestännyt, joten pointsit sille! 

Saatatte muistaa, että pari postausta sitten valitin, kun olin taas saanut kunnon räkätaudin. Noh, vieläkin on kyllä pää täynnä räkää ja muutenki kovin tukkonen fiilis, mutta ei sitä malta olla lenkkeilemättä koirien kanssa, vaikka ehkä pitäisi, jos haluaisi kunnolla parantua. Siitä herääkin kysymykseni teille muille, jotka koiria omistatte...

Miten hoidatte koirien lenkityksen, jos itse olette sairaana?

Meillä menee yleensä niin, että jos olen oikein kamalan sairas, etten yksinkertaisesti kykene viemään koiria ulos, niin silloin joku muu perheen jäsen käyttää pojat pissillä ja vähän lenkilläkin. Eli minulta kyllä näitä apureita löytyy, mutta silti en malta olla liian kauan pois koirien lenkitysten parista, vaan palaan lenkkeilemään heti kun vain kykenen, vaikka tauti vielä vähän jylläisikin. Ja sehän saattaa olla huono juttu, tiedän. Mutta miten te, joilla ei ehkä ole näitä apureita käytettävissä kun sairastutte?  Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, miten eri koiraihmiset toimivat sairastuessaan. 

Vain yksi voi olla ensimmäinen ♥

Viime postauksessa muisteltiin haikeudella kesää. Tämäkin postaus kohdistuu haikeudella muistelemiseen. Nimittäin tänään on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun menetin ensimmäisen lapinkoirani, Danskun.

En ole tainnut mainita Danskusta halaistua sanaa täällä blogin puolella, mutta tosiaan.. kaksi vuotta sitten koin kenties kamalimman päiväni koskaan, kun rakkain ystäväni menehtyi ihan yhtäkkiä. Olihan Dansku jo vanha herra silloin. Juuri 13 vuotta täyttänyt, mutta silti elämänsä kunnossa. Ei vaivannut mitkään sairaudet ja näkö, sekä kuulo oli hyvin toiminnassa. Luonteeltaan herra oli viimeiseen asti kuin villi parin kuukauden ikäinen hömelö pentu. Voi että rakastin sitä koiraa. 

Jokatapauksessa eräänä aamuna Dansku ei voinut enää hyvin. Se ei pystynyt nousemaan ylös, vaan läähätti kyljellään ja tärisi välillä. Ennenkuin kerettiin saada yhtäkään eläinlääkäriä kiinni niin se nukahti itsekseen iki uneen. Sen kummemmin ei saatu tietää mikä vanhukselle yhtäkkiä tuli, mutta toisaalta hyvä noin. Sen ei päivääkään tarvinut kärsiä vanhuuden vaivoista, vaan se riehui tuttuun tapaansa viimeisellä iltalenkilläänkin. 

Tosiaan.. tuosta kaikesta on kulunut nyt tasan kaksi vuotta ja vieläkin rakkaan Danskun muisteleminen saa heti palan kurkkuun ja kyyneleet virtaamaan, mutta niinhän se on, että rakkaan lemmikin menettäminen on vaikeaa. Se vain täytyy kestää, jos lemmikkejä tahtoo omistaa. 

Onneksi minulla oli jo tuolloin Koda. En tiedä miten hyvin olisin pärjännyt ilman sitä. Se kyllä auttoi jaksamaan ja pakotti vain hyväksymään tosiasiat ja "pääsemään yli". Vaikka olihan Kodallakin ensialkuun todella outoa, kun vanhaa kaveria ei ollutkaan missään, mutta nopeasti sekin tottui yksin olemiseen. 

Nykyään meidän Theddy on alkanut muistuttamaan minua edesmenneestä Danskusta. Välillä T:n ilmeet ja eleet saavat silmäni kostumaan, koska niistä tulee niin mieleen Dansku. Sitä vain on niin hurja ikävä aina välillä. Ja eihän se haittaa vaikka ikävöikin. Mielestäni pitää "osata" surra. Varsinkin jos näitä lemmikkejä omistaa, niin minäkin joudun vielä joskus hyvästellä monta rakasta lemmikkiä ja ainahan se on kamalan surullista, mutta se ei saa silti musertaa. Jos sitä surua ei kestä taikka pysty käsittelemään, niin silloin on kyllä todella vaikea omistaa lemmikkejä. 

Halusin jakaa näitä tunteitani teidän kanssa, koska se tuntui nyt oikealta. Muistella rakasta Danskua, joka ei koskaan poistu sydämestäni. Paras ystäväni, aina.

RIP. 22.11.1998 - 7.12.2011

Kesämuistelointi -haaste

Köhköh. Ätshiuuh. Niisk Niisk. Oi kyllä, minä ollen jälleen kerran sairaana. Kerkesin viettää pari antoisaa päivää työharjoittelussani pienten muksujen kanssa, mutta sitten heti minun heikko vastustuskykyni romahti ja kunnon räkätauti pääsi jylläämään ja otti vallan. Oon viimepäivät maannu sängyn pohjalla maristen ja voihkien, mutta nyt on ainakin sen verran parempi olo, että jaksoin raahautua tietokoneen ääreen ja blogin kimppuun. Ja nyt kun olo on mitä on ja ulkona sääkin on mitä on, niin tekee aivan mieli muistella viime kesää. Oijh, väkisinkin nousee hymy korville kun sulkee silmänsä ja kelaa viime kesän lämpöisiä ajatuksia läpi.  

Tämän kesämuisteloinnin toteutan haasteen merkeissä. Sillä nappasin haasteen lukemastani My happybubble nimisestä blogista. Haasteen ideahan on siis seuraavanlainen:

"Laita seitsemän kuvaa viime kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen muita blogeja tekemään sama."

Kieltämättä oli kyllä hirmuisen vaikea valita kaikista kesän kuvista vain ne seitsemän, mutta nämä seitsemän valikoituivat parhaimmiksi, koska niistä heräsi itselle niin voimakkaat kesämuistot. Vaikka minä itse rakastankin talvea, niin kyllä sitä kesääkin tuli hirmuinen ikävä tätä tehdessä. 

Mutta tosiaan.. haasteeseenhan toki kuuluu myös haastaa toisia bloggaajia. Päätin, haastaa seuraavat viisi blogia:

http://pitsisiivinkohtiunelmia.blogspot.fi

http://make-the-world-go-round.blogspot.fi/

http://alisanmn.blogspot.fi/

http://raurx.blogspot.fi/

http://emppuksiii.blogspot.fi/

Naurava lumiukko

Heipähei ja oikein ihanaa joulukuun alkua teille! 

Niin se aika vaan rientää ja tänään piti taas kääntää kalenterissa sivua eteenpäin. Joulukuun ensimmäinen päivä tarkoitti myös ensimmäisen joulukalenteri luukun avaamista. Nams! Sitä olikin jo odotettu. Ja tottahan toki se tarkoitti myös ensimmäisen Tonttu Toljanteri jakson katsomista. Sitä katsoessa tulee aina ihanalle joulufiilikselle. Toivottavasti teilläkin on ollut yhtä mukava ensimmäinen adventti päivä kuin minulla. Tänään on ehditty touhata kaikenlaista hauskaa, kuten ylläolevista puhelin kuvistakin jo voi huomata.

Arvatenkin koirien kanssa ollaan touhuiltu yhdessä paljon. Tuossa kollaasin ensimmäisessä kuvassa piti ikuistaa Theddyn kaunis hymy, jonka se väläytti nautiskellessaan rapsutuksista. On se ihana!

Ylläolevan kollaasin keskimmäinen kuva on näpsäisty minun, siskoni, sekä äitini yhteisestä peli tuokiosta. Lautapelit ovat aina olleet meidän perheen suosiossa ja niitä tykätään pelailla aina kun vain aikaa riittää. Tänäänkään naurulta ei voitu välttyä, kun alettiin pelaamaan Party Aliasta. Hulvattoman hauskaa! Ps. Minä voitin ;)

Tänään on jälleen kerran hurja tuuli pauhannut ulkona, mutta siitä huolimatta ulkoiltiin useampikin tovi koirien, sekä siskoni kanssa. Keksittiinpä me kesken lenkin alkaa väsäämään lumiukkoakin keskelle peltoa. Hieno siitä tulikin, vaikka koirat olivat lähellä tuhota sen useampaankin otteeseen.

Niin ja kuten huomaatte, niin olenhan minä kerennyt tänään blogin kimpussakin olla. Tykkään vaihdella ulkoasua aina vuodenaikojen mukaisesti, joten tälläkertaa ulkoasu koki muutoksen hiukkasen talvisempaan suuntaan. Olen itse tähän ihan tyytyväinen, mutta kertokaahan tekin toki mitä mieltä tästä uudesta ulkoasusta olette!?

Näin mukavan päivän jälkeen voikin hyvillä mielin ja hymysuin painua kohta puolin pehkuihin. Huomenna sitten odottaakin ensimmäinen työharjoittelu päivä seurakunnalla, jossa saan touhata lähinnä päivä- ja perhekerhoissa lapsukaisten kanssa. Toivottavasti tulee mukavaa!