Hopitihopsis hupitihupsis

Te kaikki, jotka olette tänään joutuneet liukastelemaan lenkillä noilla peilijäisillä teillä, niin varmasti tunnette tuskani. Minä en onneksi ole kuin kerran tänään pyrstölleni lentänyt, mutta kiitos sekin riittää. Tuolla ei pysy kyllä pystyssä muutakuin tyyliin jotkut super yli-ihmiset. 

Lähettiin tänään päivällä äitin kanssa liukastelemaan autolla kohti Houraatin ulkoilualuetta, joka on varmasti tuttu teille jotka olette blogiani jo pitemmän aikaa seurailleet. Eli se Houraattihan oli se meidän ehdoton lemppari ulkoilu paikka koirien kanssa. Aateltiin, että siellä vois pystyä lenkkeileen vähän paremmin, mutta liukastahan se oli sielläkin. Jokatapauksessa viihdyttiin siellä parisen tuntia ja koirilla ainakin oli normaaliin tapaan hulvattoman hauskaa, vaikka sää oli mitä oli ja kunnon lumesta ei tietoakaan. 

Harmi kun omasta kamerastani sattui olemaan akku tyhjänä, joten kuva materiaalia en reissulta saanut. Toisaalta eipä siellä paljon mitään kaunista kuvailtavaa olisikaan ollut. Minun oli kuitenkin pakko napata siskon kamera mukaan, jolla sitten kuvasin pari videon pätkää koirien temmellyksestä. Siellä pitää kyllä aina olla kamera mukana, koska ikinä ei tiedä jos joku hassu eläin astelis vastaan. 

Seuraavassa videokoosteessa siis pitkästä aikaa elävää kuvaa poikien riekkumisesta. Niin ja vilahtaahan siellä eräässä pätkässä myös pikkuruinen vieraileva tähti, joka onneksi selvisi hengissä (ei.. en tarkoita videoissa välillä vilahtavaa äitiäni..) ;)