No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Voisin taas jälleen kerran marista siitä, kuinka vihaan noita kelejä ulkona. Tosin olen vinkunut samasta asiasta jo useampaan kertaan täällä blogissa, mutta pakko se on taas.. koska se ihana valkoinen lumipeite on jälleen kerran kadonnut ulkoa. Kaksi päivää sitä iloa kesti, mutta nyt taas saa kulkea tuolla harmauden ja märkyyden keskellä. Onneksi sentään löysin meiltä kotoa nastat kenkien pohjiin niin pysyin sentään pystyssä ulkona. Saa nähä tuleeko tästä enää kunnon talvea ollenkaan. Pahalta näyttää. Ja minä kun niin tahtoisin lähteä testaamaan uusia lumikenkiäni. Milloinkan pääsen niitten kanssa hangille.. hmh.. Tätä menoa en ainakaan kovin pian.

Onneksi tänään meidän lenkkeilyjä piristämässä oli ystäväni koirineen. Ei olla nähty pitkiin pitkiin aikoihin, mutta nyt kun hän oli täälläpäin niin päästiin treffaamaan yhdessä koirien kanssa. Meidän pojat on parikin kertaa aikaisemmin nähnyt tyttöjä, Yemia ja Wandaa, mutta ihan näytti, kuin pojat olisivat unohtaneet tytöt sillä aluksi oltiin niin kiukkuisina. Onneksi homma lähti siitä sitten sujumaan ja saatiin viettää porukalla mukavat pari tuntia, vaikka sää oli mitä oli. Harmittaa kun kuvamateriaalikin oli järkyttävää, koska tarvis enemmän valoa. Noh, aina ei saa mitä haluaa. Onneksi koirilla sentään oli hauskaa ja olihan meillä kaksi jalkaisillakin, kun tosiaan pitkästä aikaa nähtiin. Toivottavasti seuraava kertaa tulee pian kun koiratkin lopulta tuli niin hyvin juttuun keskenään ja Theddykin sai itselleen vähän rajumpaa ja vauhdikkaampaa seuraa, kun Koda on sille niin tylsä riehumis kaveri.

Pakko tähän loppuun vielä intoilla siitä, että rakas poikaystäväni oli hommannut minulle yhdeksi joululahjaksi Fifty Shades -kirjasarjan toisen osan. Tykkäsin ihan älyttömän paljon siitä ekasta ja nyt en malta odottaa, että pääsen tuon seuraavan osan kimppuun. Taidankin heti tämän postauksen jälkeen kaapata kirjan kätösiini ja kömpiä johonkin lämpöiseen koloon kera suklaarasioitteni sitä lukemaan!