Talvipäivien riemua

Kyllä on meidän pojat nauttineet lumesta ja pakkasesta. Voi sitä riemun määrää, kun on päässyt joka päivä vapaana kirmailemaan lumisiin metsiin. Edes tassuihin takertuneet lumipaakit eivät ole menoa paljoa hidastaneet. Tai noh, Koda nyt tietysti on vähän herkempi, mutta Theddy tuskin edes huomaa, vaikka lumi takertuukin karvoihin. Lumessa on ihana kirmata, rämpiä, möyriä, kieriä, pyöriä, hyöriä ja ties vaikka mitä. Koirien lisäksi myös minä nautin lumisista metsistä paljonkin. Mikä onkaan kauniimpaa, kuin hiljainen metsätie lumiharson alla ja puut kumartavat lumipeitteen painosta kummallakin puolen tietä. Pakkanen paukkuu ja lumi narskuu kengän alla. Talviset lenkkeilyt ovat parhautta!

Joulupäivänä kultapojat pääsivätkin piiiiiiiiiitkästä aikaa moikkaamaan ihania tollerityttöjä, Lyyliä ja Saanaa. Tytöt eivät välttämättä kovin ilahtuneet Theddyn näkemisestä, koska Theddyhän oli vanha oma itsensä, eli ärsytti varsinkin Lyyliä niin paljon kun kerkesi. Sen Theddy taitaa loistavasti. Joka tapauksessa uskon, että oli kaikkien mielestä kiva päästä yhdessä lenkkeilemään pitkästä aikaa.

Näin ne koiratkin nauttivat joulunpyhistä, kun saavat enemmän huomiota ja ulkoiluakin kuin tavallisina arkipäivinä!