7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri, 7. luukku - Sua aina rakastan ♫

Okei joo, lupasin, että joulukalenteri tulee sisältämään vain jouluaiheisia postauksia, jotka nostattavat joulufiilistä. Nyt kuitenkin on pakko poiketa aiheesta ja tämän seitsemännen luukun takaa avautuukin hieman haikeamielisempi postaus, joka ei jouluun liitykkään. Postaus siitä, miltä tuntuu ikävöidä jotain, jota ei takaisin enää saa.

 photo 020767712_b_zps9bb01eca.jpg

Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun menetin jotain hyvin tärkeää. Niin tärkeää, että vieläkin nousee kyyneleet samantien silmään kun alkaa muistelemaan. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa en edes näe näytölleni kunnolla kyyneleiden seasta, mutta silti tahdon kirjoittaa ja jakaa tunteita. Te vanhat lukijat saatatte muistaa, että tasan vuosi sitten avauduin tästä samaisesta asiasta täällä blogissani. Rakkaan lapinkoirani, Danskun menettämisestä. Jos joku tahtoo, niin sen postauksen voi käydä kurkistamassa tästä linkistä

Tänään minut valtasi hirmuinen ikävä, kun tajusin, että siitä on jo kolme vuotta. Elämäni ensimmäinen oma koira. Se, jota kukaan tai mikään ei koskaan pysty korvaamaan. Dansku opetti minulle niin paljon. Sen kanssa oli ilo viettää lapsuus ja nuoruus, mutta mikään ei kestä ikuisesti ja nyt tuota rakasta turrikkaa joutuu vain muistella ja ikävöidä kyynel silmässä.

Sellaista se on jos lemmikkejä tahtoo omistaa. Täytyy myös osata luopua ja menettää. Ainahan se on kamalaa ja raskasta. En halua edes kuvitella sitä päivää kun Kodaa ei enää ole. Eikä minun onneksi vielä tarvitsekaan moista murehtia. Meillä toivottavasti on vielä monta yhteistä vuotta edessä. 



♫ Sinussa on jotain jota ei voi selittää,
 sillä sinussa on jotain niin hämmentävää 
Sinussa on jotain jota muut ei ehkä nää,
 se on jotain joka minuun iäksi jää ♫

Muistan kun omistin tuon yllä olevan kauniin Annika Eklundin "Sinussa on jotain" kappaleen rakkaalle Danskulle jo monta monta monta vuotta sitten. Ihana Dansku. Siinä tosiaan oli sitä jotain! Upea koira. Ikävä on valtava. Tekee kipeää katsella vanhoja kuvia tuosta karismaattisesta höppänästä, mutta samalla voin kuitenkin hymyillä. Meillä oli yhdessä hienoja hetkiä ja Dansku sai viettää onnellisen elämän. Se on tärkeintä. Pakko vielä tähän loppuun omistaa Danskun muistolle eräs Kaija Koon ihana kappale. Dansku, sua aina rakastan!

 photo 020783151_b_zps4b7dc522.jpg

13 kommenttia:

  1. Oi kuinka koskettava postaus... :') On ihan kauheeta kun rakas lemmikki menehtyy, eikä ikävä varmaan koskaan häviä, eikä sen tarvitsekaan. Uskon, että Dansku sai elää ihanan elämän ja oli onnellinen, että sai olla just sun lemmikki. Jaksamisia tähän päivään! <3

    VastaaPoista
  2. <3 Mä olen myös omistanut tuon "sinussa on jotain" kappaleen Wilmalle joskus kun Wilma oli parin vuoden, nykyään se tuo sitten paljon muistoja ja ikävää mieleen. <3

    VastaaPoista
  3. Kaunis, koskettava postaus! Tuttu tunne, en itsekään ikinä unohda ensimmäistä kissaani, se ensimmäinen oma lemmikki on jotain erityistä <3

    Anteeksi tällainen epasiallinen kysymys tässä postauksessa, mutta miten saat postaukseen tuon pelkän alapalkin Youtubesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja niinhän se on!
      Youtubepalkin saa postaukseen kun klikkaa haluamansa videon alta "jaa" sitten "upota" ja sieltä kopio sen koodin, jonka lisää postaukseen. Koodissa on kohdat "width", sekä "height" joiden lukuja muuttamalla saa palkistaan haluamansa kokoisen. Toivottavasti osasin selittää edes jotenkin ymmärrettävästi! :D

      Poista
    2. Yes, kiitos. Osasit kyllä :)
      Tsemppiä!

      Poista
  4. Kaunis postaus. <3

    Toivon, ettei kuoleman kaipuun tuskaa tarvitsisi koskaan kenenkään kokea mutta se on osa elämää.. :(

    Itseäni hirvittää kun oma koirani on jo niin vanha ja tiedän, että se aika tulee pian.. Huomenna tai kolmen vuoden päästä sitä ei tiedä mutta kuitenkin.. Jos sitä saisi edes vuoden aikaa ennenkuin joku taas kuolee.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Tosiaan vanhan koiran kanssa elämäminen on rankkaa, koska ei ikinä tiedä milloin aika loppuu. Danskukin kun lähti ihan täysin varoittamatta.

      Poista
  5. Meille tulee tämän kuun lopussa kolme vuotta siitä, kun meidän ensimmäinen lapinkoira kuoli. Sulo tosin ei ollut kuin 4kk ikäinen pentu - elämä yllättää joskus todella rajusti, ei ikinä tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Dansku on ollut aivan upea lappari. Vaan niin on Kodakin, aina jaksan ihailla sitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kamalaa varmasti menettää koira, kun toinen on vasta pentu :(
      Ja kiitos paljon ihanista sanoistasi <3

      Poista
    2. Petsien puolellakin aina ihailen Kodaa, niin komia, niin komia! :) ♥

      Poista
    3. Koda-poika kiittää ja kumartaa! :)

      Poista